Silja Massa
Lappeenranta. Suomalaisten kaupunkien yleisin väri on harmaa. Harmaa vyöryy silmille tieverkostoissa, betonilähiöissä, liikennemerkeissä ja sähkökaapeissa. Monesti ainoita väripilkkuja katukuvassa ovat mainokset, ja niiden viesti on yksitoikkoinen: osta ja kuluta, yhä lisää.
Tilanne on muuttumassa. Melkein huomaamatta kaduille ja seiniin on alkanut ilmestyä pieniä ja isoja värikkäitä kuvia, kuin salaisia viestejä ohikulkijoille. Kuvat eivät kehota ostamaan mitään, korkeintaan pysähtymään ja katsomaan. Ne iskevät silmää ja muistuttavat, että kaupungissa tapahtuu muutakin kuin kuluttamista: täällä kuplii ja kuohuu kuriton, leikkisä luovuus.
Katutaide elää Suomessa vahvaa nousukautta. Asenneilmapiiri katutaidetta kohtaan on muuttunut viime vuosina paljon aiempaa myönteisemmäksi, kertoo katutaiteilija Ville Silvennoinen, 25.
Naistenlehdet kirjoittavat neulegraffiteista, ja isot taidemuseot kelpuuttavat katutaiteen näyttelytiloihinsa.
Hoi sie -galleriaa pyörittävä Silvennoinen tuntee käytännössä kaikki Suomen katutaiteen tekijät. Lauantaina Hoi sie:ssä avattiin Mattolaiturijatkot-näyttely, jossa on esillä yli kahdenkymmenenviiden maan merkittävimmän katutaiteilijan töitä. Mukana on tekijöitä Rovaniemeltä Helsinkiin ja Turusta Lappeenrantaan. Yksi tekijöistä on Silvennoinen itse. Hänet tunnetaan katutaidepiireissä taiteilijanimellä Färsaaret.
Katutaidepiirit ovat pienet ja yhteisöllisyys kukoistaa. Muihin tekijöihin tutustuu nopeasti. Vierailemme toistemme kaupungeissa tekemässä taidetta, isoihin seinämaalauksiin erikoistunut Silvennoinen sanoo.
Silvennoinen oli keväällä mukana maalaamassa purku-uhan alla olevan Tapanaisen talon seinää, josta on lyhyessä ajassa tullut yksi Lappeenrannan maamerkeistä. Sen maalaamiseen haettiin lupa virallista kautta. Luvaton maalaaminen onkin katutaidekulttuurissa harvinaista.
Katutaide on kaukana töhrimisestä. Katutaiteilijoiden keskuudessa vallitsee kirjoittamaton sääntö, että yksityisomaisuuteen tai arvokkaaseen arkkitehtuuriin ei kosketa, Silvennoinen kertoo.
Katutaide on graffitikulttuurista irtautunut visuaalisen kulttuurin muoto, joka on levinnyt internetin kautta globaaliksi ilmiöksi. Suurelle yleisölle katutaide on helpommin lähestyttävä taiteen muoto kuin perinteinen graffiti.
Graffitikulttuuri on egokeskeistä: sen ytimessä on oman puumerkin jättäminen katukuvaan. Katutaidetta puolestaan ovat esimerkiksi tarrat, julisteet, maalaukset ja erilaiset installaatiot, vaikkapa neuleiden tekeminen puiden ympärille, Silvennoinen kertoo.
Katutaide on urbaania ITE -taidetta.
Oman nimen levittäminen ympäri kaupunkia ei ole Silvennoiselle tärkeää. Enemmän kiinnostaa teosten kautta tapahtuva keskustelu ohikulkijoiden kanssa.
Toivon, että teokseni tarjoavat virkistäviä taide-elämyksiä kaikille katujen tallaajille.
Mattolaiturijatkot yli 25 katutaiteilijaa Suomesta. Galleria Hoi sie, Koulukatu 27, Lappeenranta. Avoinna 30. elokuuta saakka. Ilmainen sisäänpääsy.