Kivikautista vai nykytaidetta?

Vertaisihmettelijän iholle pääsee helposti. Museotoimen kokeilusta tulee pysyvä.

Petteri Värtö

Lappeenranta. Kuka tuon on tehnyt, mies vai nainen? Kuka niitä sai tehdä? Anneli Pylkkönen ja Anneli Rautio keskustelevat Marjukka Vainion kuvista Etelä-Karjalan taidemuseossa. Kuvissa on Vainion Vienanmeren ja Äänisen rantakallioilta ikuistamia piirustuksia. Yhden kuvan piirrosviiva poikkeaa toisista.

— Olisiko tämä ollut sen ajan nykytaiteilija, Pylkkönen ehdottaa. Hauskasti, mutta viran puolesta. Hän on vapaaehtoinen vertaisihmettelijä museoperjantaina.

— Olen ensimmäistä kertaa tässä hommassa. Tässä saa kivasti erilaisia näkökulmia teoksiin, helposti lähestyttävä ja sanavalmis kulttuurin harrastaja sanoo.

Tavattavissa lukee Anneli Pylkkösen rintapielessä. Kyltti ja teksti ovat pieniä, mutta nuorilla silmillä ne näkee niin, että kiinnostuu. Kimpisen koulun 7G- ja 7H-luokan oppilaita tulee iholle kuulostelemaan, mistä on kysymys. Vertaisihmettelijästä tulee hetkeksi näyttelyesine, sitten puhe kääntyy seinäripustuksiin.

Vertaisihmettelijä on Lappeenrannan museotoimen asiakasraatilainen. Vapaaehtoinen raatilainen päivystää museoperjantaisin (joka kuun ensimmäinen perjantai) sekä Etelä-Karjalan museossa että taidemuseossa ja heittäytyy juttusille museovieraiden kanssa, jos nämä kaipaavat juttu- tai tulkintakumppania.

— Raatilainen on vertainen kumppani, mutta vähän enemmän perehtynyt museon asioihin ja näyttelyihin, taidemuseon amanuenssi Mona Taipale kertoo.

Vertaisihmettelijä ei korvaa henkilökuntaa, mutta on saanut sekä pienen koulutuksen museoiden toimintaan että etukäteistietoa museoiden näyttelyistä. Hänen avullaan museotoimi saa näyttelyistä myös monipuolisempaa palautetta kuin kasvotusten. Niinpä viime syksynä alkanut kokeilu tiivistyy pysyväksi.

Rajantakainen keskustelu on lähtenyt lentoon tällä välin. Kolkutteliko metsästyskuvat kiveen metsästäjä vai sittenkin kotipiirin hoitaja jahtijuttujen perusteella? Milloin karjatalous alkoi ja keräily vaihtui maanviljelyksi? Dialogi etenee ja iskee kipinää kuin kalliopiirtäjän välineet. Taiteen äärellä voi puhua ihan mitä vain.

— Lehtijutun perusteella tiesin, että museoperjantaina täällä on vertaisihmettelijä, mutta aiemmin en ole keskustellut heidän kanssaan, Anneli Rautio sanoo.

Raution toi taidemuseoon Maisema rajan takana -näyttely. Isä oli lähtöisin Vuoksenrannasta ja tämän kesän teemana suvulla oli Kannakseen tutustuminen.

— Ihan mukavaa, hän kommentoi vertaiskummastelukokemusta. Pätkä elämänpolkua paljastuu, yhdessä on helppo rikkoa ajatustensa rajoituksia, oivaltaa.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö