Retro antaa raamit vaateostoksille Lauritsalassa. Punaiset seinät ja mustat kalusteet ovat 1970-lukua. Vaatteet tangoilla ja seiniä kiertävät hyllyt vievät ajatukset tätäkin kauemmas. Kauppias vaatteineen elää tässä hetkessä, kokemusten ja sukutaustansa rikastuttamana.
Vapaa-Stylen kauppias Eeva Salonen sai seiniin ja kalusteisiin idean Kööpenhaminasta kesällä 1975. Idea kantaa edelleen.
Päätimme mamman kanssa uudistaa sisustusta 1980-luvulla. Asiakkaat ja edustajat vaativat, että pitäkää kauppa entisellään. Vain lattia on uusittu.
Jotkut luulevat, että kaikki vaatteetkin ovat vanhoja. Minulla on vaatteita 195060-luvulta, mutta ne ovat alakerran varastossa. Myyn niitä erilaisiin teematapahtumiin osallistuville, jos vain sopiva koko löytyy.
Eeva Salonen on kolmannen polven vaatekauppias isänsä puolelta. Vapaa-Style aloitti Lauritsalassa 37 vuotta sitten, mutta kaupan juuret juontavat Imatralle: Vuoksenniskalle ja Imatrankoskelle. Kaikkein perimmäiset juuret vievät 1910-luvun Viipuriin.
Isänäitini oli modisti. Hän perusti Viipuriin paperikaupan.
Itsenäisyyden alun Viipuri oli levoton. Isovanhemmat realisoivat omaisuutensa. Ukki toi perheen rauhallisiin oloihin Imatrankoskelle, jonne perustettiin vaatekauppa vuonna 1924. Kymmenen vuotta myöhemmin liike siirtyi Vuoksenniskalle ja saumautui pitkäksi aikaa katukuvaan.
Vaatekauppa sävytti Eeva Salosen lapsuutta ja nuoruutta.
Pienestä saakka olen kasvanut kaupassa. Kymmenvuotiaana tein inventaarioita ja mittasin kangaspakkoja. Teini-ikäisenä laskin inventaariovihkoja.
Vanhemmilla oli Vuoksenniskalla yhdessä vaiheessa kolme vaatekauppaa. Eeva Salonen toimi juoksutyttönä kauppojen välillä.
Minua ei pakotettu mihinkään, vaan halusin itse tehdä. En sentään ollut kaikkia vapaa-aikojani kaupassa, vaan sain lomiakin pitää.
Lukion ja kaupallisten opintojen jälkeen hän tuli pysyvästi vaatekauppaan vanhempiensa avuksi.
Kun vanhemmat erosivat, isä Niilo Valter Salonen jäi jatkamaan kaupantekoa Vuoksenniskalle.
Eeva Salonen perheineen muutti äitinsä Göta Elisabeth Salosen kanssa Lappeenrantaan vuonna 1975. Kolme vuotta aiemmin perustettu Vapaa-Style tuli mukana ja löysi paikkansa Lauritsalan Luukkaantorin kupeesta.
Tytär pysyttäytyi pitkään vähän kuin taka-alalla. Äiti oli liikkeen julkisivu ja ensimmäisenä asiakkaita vastassa.
Annoin mamman olla esillä. Kymmenen vuotta sitten hän jotenkin alkoi väistyä ja antoi minulle tilaa.
Olen pitänyt liikettä yksin sen jälkeen, kun mamma sairastui kuusi vuotta sitten ja nukkui pois kaksi vuotta sitten.
Vaatekauppa on aina ollut monipuolinen ja kaikenikäisille suunnattu, tosin kunkin aikakauden painotuksin. 1970-luvun jälkipuolisko oli farkkujen kulta-aikaa. Niitä oli myynnissä toistakymmentä merkkiä liikkeen takaosassa.
Nyt varttuneen väen määrä kasvaa Lauritsalassa, minkä Salonen ottaa huomioon. Luksusvaatteet ovat karsiutuneet valikoimasta, ja hän myy käyttövaatetta.
Surukseen vaatekauppias on seurannut, kun yksi erikoisliike toisensa perään on lopettanut Lauritsalassa. Hän jatkaa nykyisellään.
Asiakasmäärä on vähentynyt parhaista päivistä, mutta Salonen on sovittanut menonsa tuloihin.
Pidän menoni pieninä. Olen velaton enkä tee uutta velkaa. Laskuja ei ole rästissä, ja omistan liiketilani. Tytär ja avomies auttavat kaupanpidossa.
Salonen kehuu useaan otteeseen mukavia asiakkaitaan. He ovat järjestäneet melkoisia yllätyksiä.
Asiakkaat ovat tuoneet minulle karjalanpiirakoita, kakkua ja pullaa. Yksi mies toi lehmusvastan. Se kesti monta saunomiskertaa.
Salonen sulkee liikkeensä viikoksi muutaman kerran vuodessa ja pitää loman. Kesästä selvitään viikonloppuvapailla. Kesälomaa hän ei malta pitää, sillä asiakkaita tulisi pian ikävä.
Eeva Salonen
63-vuotias, asuu Lappeenrannassa.
Syntynyt Imatralla. Asui vuoden Ruotsissa 67-vuotiaana.
Avopuoliso ja tytär. Lisäksi nuoruuden avioliitosta tytär, jolla on kaksi poikaa.
Toimi 1980-luvulla Suomen yrittäjänaisten hallituksessa ja Lappeenrannan yrittäjänaisten varapuheenjohtajana sekä Lappeenrannan yrittäjä- ja liikemiesyhdistyksen hallituksessa.
Harrastaa mökkeilyä Ruokolahden Äitsaaressa, luonnossa liikkumista ja historia-aiheisia tietokirjoja.
Pitäjien väen luottomyyjä
Eeva Salosella on asiakkaita ympäri Etelä-Karjalaa kaikista ilmansuunnista. Pitäjien väki on aina ollut yksi keskeinen asiakaskunta.
Pitäjien väki tuli minulle tutuksi niin Vuoksenniskalla kuin täällä Lauritsalassa. Monet sanovat, että minun kaupassani on matala kynnys ja täällä saa palvelua.
Moni muistaa hänet Vuoksenniskan ajoilta ja tulee Lauritsalaan tervehtimään. Tarinointi puolin ja toisin ja monesti yhtä tärkeää kuin itse kaupanteko.
Kaikki sadut olivat totta
Eeva Salonen pääsi teini-ikäisenä näkemään ulkomaita tavalla, joka hänen ikätovereidensa joukossa oli harvinaista.
Kiersin vanhempieni mukana 1960-luvulla vaatemessuilla Milanossa, Lontoossa, Pariisissa, Kölnissä ja Hampurissa. Siihen aikaan ei ollut Vatevan messuja.
Ulkomailta tehtiin vaatehankintoja. Samalla haisteltiin trendejä ja muotivärejä, käytiin museoissa ja tuuletuttiin.
Olin lentokoneessa jo 1950-luvulla. Kerroin asiasta keskikoulussa. Opettaja sanoi, että Eeva lopettaa nyt satujen kertomisen. Juttujani ei uskottu.
Ei velalla vaan vainulla
Eeva Salosella on aloitteleville yrittäjille yksi ohje ylitse muiden. Talouden hallinta on tärkeintä. Hän varoittaa lähtemästä suureellisesti liikkeelle.
Mitään ei saa perustaa velkarahalla, vaan omaa pääomaa pitää olla. Yrittäjällä on oltava tiettyä vainua, ja varautua saa kaikkeen.
Yrittäjän on sopeuduttava siihen, että lomat jäävät lyhyiksi. Päivät ovat työntäyteisen pitkiä ja epäsäännöllisiä.
Kansallispuku jäi valitsematta
Eeva Salonen ei oikein tiedä, mistä on kotoisin. Äidin puolelta juuret juontavat läntisen Uudenmaan ruotsalaisseudulle, isän puolelta Satakuntaan ja Juvalle.
Kun nuorempana tuli esiin kansallispuvun hankkiminen, en osannut päättää, minkä puvun ottaisin.
Tunsin itseni vähän juurettomaksi, mutta iän myötä Karjala on selvästi tullut ykköspaikaksi. Tunnen vetoa Ruokolahteen.
Saloselle Lappeenranta ja Imatra eivät ole joko tai vaan sekä että.
Olisin äänestänyt Saimaankaupungin puolesta, jos olisi järjestetty kansanäänestys.