”Jää meille tuo automaatti”

Viimeisen pankkikonttorin lähtö on Aune Kaarnan mielestä ikävä juttu. Mikään Lauritsalan loppu se ei ole. Lauritsalalaiset suhtautuvat luottavaisesti tulevaisuuteen.

Matti Saarela

Lappeenranta. Kello neljän aikaan iltapäivällä Lauritsalan Luukkaantorilla ei ole kuin yksi ihminen. Nuori poika harjoittelee minipotkulaudan kanssa temppuja.

Kauppakujan päässä avautuvalla aukiolla joku myy vaatteita. Aune Kaarna jää hetkeksi tutkimaan ulos ripustettuja paitoja.

-Minä olen asunut Lauritsalassa vuodesta 1969, Kaarna kertoo.

Kaarna muutti miehensä kanssa Lauritsalaan työn perässä. Pariskunta rakensi Vesikonpolun varteen oman talon.

-Olen viihtynyt täällä hyvin, Kaarna sanoo.

Lauritsalan Hartikkalaan syntyi 60-luvulla idyllinen omakotialue. Kaarnan mukaan vasta nyt ensimmäiset 60-luvulla alueelle muuttaneista naapureista ovat myyneet talonsa ja muuttaneet muualle. Tilalle on muuttanut lapsiperheitä.

Viimeisen pankkikonttorin häviäminen Lauritsalasta ei Kaarnan mukaan ole tietenkään mikään mukava asia. Mutta ilmankin pärjää.

-Jää meille tuo pankkiautomaatti. Laskut minä maksan netissä, Kaarna kertoo.

Samanlaisia ajatuksia Etelä-Karjalan Säästöpankin päätöksestä sulkea kaupunginosan viimeinen pankkikonttori on jokaisella, jolta vain hoksaan asiaa kysyä.

Palvelujen häviäminen aikanaan vireän kauppalan keskustasta on tietenkin ikävää, mutta ei mikään maailmanloppu. Eteenpäin mennään.

-Kaikki eivät halua käyttää maksamiseen korttia. Monet myös pelkäävät nostaa viittä kymppiä enempää kerralla pankkiautomaatista, kun eivät tiedä, kuka siellä selän takana on kurkkimassa, Luukkaantorin liikekeskuksessa 37 vuotta vaatekauppa pitänyt Eeva Salonen sanoo.

-Minä olen neuvonut ihmisiä, jotka ovat pelänneet, että nyt pitää pankkiasioiden hoitamista varten ottaa aina taksi, hoitamaan laskut maksupalvelun avulla, hän jatkaa.

Lauritsalan alueen asukasyhdistyksen puheenjohtaja Raimo Alaraatikka muistuttaa, että samat markkinavoimat, jotka vievät palveluja Lauritsalasta, tyhjentyvät myös esimerkiksi Helsingissä vanhojen lähiöiden keskustoja, joihin on rakennettu liikekeskukset 60- ja 70-luvuilla.

-Lauritsala ei kuitenkaan ole mikään nukkumalähiö, vaan entinen kauppala ja nykyinen kaupunginosa, jolla on oma pitkä historiansa ja jonka asukkailla on oma paikallinen identiteetti, Alaraatikka muistuttaa Lauritsalan vahvuuksista.

Näiden traditioiden vahvuudesta kertoo Alaraatikan mukaan jotain se, että lauritsalalaiset ovat hyvin paikkauskollisia.

Hänen mukaansa ehkä kaupunginosan suurin ongelma on tällä hetkellä se, ettei Lauritsalassa ole tarpeeksi vanhuksille sopivia kerrostaloasuntoja.

-Meillä ei ole täällä tarpeeksi hisseillä varustettuja kerrostaloja. Omakotitaloistaan luopuvat alueen vanhat asukkaat joutuvat sen vuoksi muuttamaan keskustaan, Alaraatikka sanoo.

Lauritsalan vanhat omakotitalot ovat kysyttyjä ja kaupunginosaan muuttaa nyt uusia lapsiperheitä. Lapsiperheet tuovat alueelle uutta vireyttä ja myös uutta kysyntää.

Todellinen onnenpotku Lauritsalalle on, jos Ikea päättää sijoittaa Etelä-Karjalaan kaavailemansa tavaratalon Mustolaan.

-Uskomme, että se ohjaisi myös osan ostosmatkailijoiden virrasta tänne, Alaraatikka sanoo.

KUVATEKSTI

Kai Skyttä

Asukasyhdistyksen puheenjohtajan Raimo Alaraatikan mukaan lauritsalalaiset ovat hyvin paikkauskollisia.

Aune Kaarnaa viimeisen pankkikonttorin sulkeminen harmittaa. ”Jää meille tuo pankkiautomaatti”, hän sanoo ja kertoo maksavansa laskunsa netissä.

Kirjoittaja:
Matti Saarela