Kaija Lankia
Lappeenranta. Talvivaaran kaivoksen vastoinkäymiset ja ympäristöongelmat heijastuvat myös Nordkalkin kalkinlouhintaan.
Samaa kaivosteollisuutta toki olemme, vaikka vastaavia rikastusprosesseja ei olekaan, sanoo yhtiön Suomen yksikön johtaja Jarkko Kaplin.
Talvivaaran onnettomuus on tietyllä tavalla Nordkalkin onni, sillä kalkkia tarvitaan nyt suuret määrät Talvivaaran päästöjen neutralisointiin.
Lappeenrannan kalkkilouhoksen ja -tehtaiden omia päästöjä tarkkailee Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Nordkalk ja muut Ihalaisen louhosalueella toimivat yhtiöt tarkastetaan vähintään kerran vuodessa. Yli-insinööri Juha Pesari kertoo, että käytännössä käyntejä on puolenkymmentä vuodessa.
Tämä on ihan toisenlaista kuin Talvivaarassa. Kalkkikiveä louhittaessa ei synny samanlaisia haitallisia aineita kuin metallia louhittaessa ja rikastettaessa.
Ihalaisen saostusaltaisiin kertyy hienoa kalkkikiveä, jolle olisi hyötykäyttöä maanviljelyksessä. Altaista jätevedet valuvat Rakkolanjokeen ja Haapajärveen.
Ne ovat kalkkipitoisia prosessivesiä, joista otetaan näytteitä. Ravinnekuormaa niistä ei synny, eikä muutenkaan mitään hälyttävää ole niissä ollut.
Ihalaisessa on louhittu kalkkia jo yli sata vuotta. Sinä aikana kalkki on ehtinyt kuormittaa niin Haapajärveä kuin Hanhijärveäkin. Vuoksen vesistöä koskevassa selvityksessä nämä runsaskalkkiset järvet on todettu kaikista huonokuntoisimmiksi.
Nordkalk on määrätty yhdeksi Haapajärven meneillään olevan kunnostuksen maksumiehistä. Yhtiö on hakenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta lievennystä velvoitteeseensa.
Jarkko Kaplin ei kiistä yhtiön osallisuutta järven huonoon kuntoon.
Tottakai olemme mukana prosesseissa, mutta maksuprosentti on tuntunut korkealta.
Kalkkia louhittaessa syntyy pölyä.
Ympäristöluvilla sitäkin on säädelty, ja sen kuriin saamiseksi käytetään lumitykkiä ja muita menetelmiä, kertoo Juha Pesari.
Tarkkailutulosten mukaan louhos ei näy Lappeenrannan ilmanlaadussa, mikä on yleensä erinomainen.
Jo se, että moni lappeenrantalainen ei edes tiedä keskellä kaupunkia olevasta louhoksesta, kertoo asian, Jarkko Kaplin toteaa.
Räjäytysmelukin on hänen mukaansa pieni haitta, kun räjäytykset tehdään tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan ja riittävän pieninä.
Louhoksen ympäristölupa on voimassa vuoteen 2021, mutta sitä tarkistetaan aiemminkin, jos toiminta muuttuu.
Entä saisiko yritys luvan louhintaan keskellä kaupunkia, jos se alkaisi vasta nyt?
Luulisin, ettei sille olisi mitään estettä, Juha Pesari sanoo.
Nordkalk hakee laajennuslupaa
Kaija Lankia
Nordkalk hakee lupaa laajentaa Lappeenrannan kaivoksensa läjitysaluetta. Samalla se suunnittelee kivenkäsittelylinjan siirtoa louhoksesta maan päälle.
Yhtiö on toimittanut ELY-keskukselle ympäristövaikutusten arviointiohjelman (YVA).
Sen mukaan nykyiset läjitysalueet riittävät sivukivelle kahdeksi vuodeksi ja rikastushiekalle kymmeneksi vuodeksi.
Massoja syntyy 20 seuraavan vuoden aikana noin 16 megatonnia.
Yhtiön tavoitteena on saada kiviainesmassat hyötykäyttöön, mutta se varautuu läjitysalueiden laajentamiseen.
YVA:ssa se esittää kiviainesten läjitykselle kolme ja kivenkäsittelyyn kahta vaihtoehtoa.
Ensimmäisessä läjitysvaihtoehdossa nykyiset alueet riittävät, kun kiviaines menee hyötykäyttöön. Toisessa alueita laajennetaan koilliseen, etelään ja lounaaseen. Kolmannessa eteläinen laajennus on pienempi.
Kivenkäsittelyn vaihtoehdoista toisessa jatketaan nykyiseen malliin. Toisessa kivenkäsittely nostetaan maan pinnalle teollisuusrakennuksiin. Tuolloin avolouhos laajenisi nykyisen kivenkäsittelylinjan alueelle.
Nordkalkin YVA-hakemusta koskeva yleisötilaisuus pidetään marraskuun 28. päivänä kello 18 yhtiön vierasmajalla. Ohjelmasta voi antaa lausunnon tammikuun 18. päivään saakka.