Katja Remsu
LAPPEENRANTA. Pakki kaljaa, maitopurkki ja lehti. Vainikkalan Salesta kävelee ulos parrakas mies, jolla on juuri sellaiset ostokset, joita varten kyläkauppaa tarvitaan. Vain leipomishiiva puuttuu.
Pihaan karauttava kymmenpäinen hirviporukka vakuuttaa kaupungista tulleet myös siitä, että kaupan tankkauspaikka kiilaa tärkeysjärjestyksessä vähintäänkin maitopurkin ja kaljapakin väliin.
Täällä maalla tarvitaan autoja. Siihen päälle on vielä kelkat, mopot ja ruoholeikkurit, toteaa Jussi Laine.
Vaikka on sunnuntai, kaupan pihaan kaartaa autoja tasaiseen tahtiin. Pari nuorta lähestyy kauppaa jalkapatikassa, käsissä täydet kassilliset tyhjiä kaljatölkkejä. Joku tulee pyörällä ja vinkkaa nurkan taa. Siellä näkee, miten märkä on syönyt kaupan seinää.
Ihan lahohan se on. Ei tässä kauppaa voi pitää.
Sitten tähyillään ylemmäs. Seinässä näkyy vanhan tasakaton raja.
Sillä se on jo aikoinaan pilattu. Joskus 90-luvulla taisivat rakentaa harjakaton, mutta taisi olla myöhäistä, pyöräilijä miettii.
Sääli se on, että vievät kaupan pois. Haen melkein kaiken tästä, kun ei ole autoa. Olisihan sen voinut siirtää vaikka tuohon viereen.
Vanhaa Osuuspankin tiilitaloa muutama muukin ehdottaa kaupan paikaksi.
Terve talohan se on. Ihan turhaan tyhjillään.
Kaupan työntekijällä ei ole lupaa kommentoida mitään, mutta aika nopeasti paljastuu, että kyläkaupalla on myös sosiaalinen merkitys. Kassalla ja hyllyjen väleissä vaihdetaan kuulumisia. Jos ei muuta juttukaveria ole, niin kaupan kassa ainakin.
Aki Lipponen on asunut Vainikkalassa vasta muutaman kuukauden. Kaupan lähtö harmittaa, vaikka isommat ostokset tehdään töiden jälkeen kaupungissa.
Tulee tässä silti käytyä monta kertaa viikossa. Haetaan unohtuneita juttuja ja mielitekoja. Ei se haittaa, että kaupan hinnat ovat vähän kalliimmat. Kalliiksi se tulee ajaa kaupunkiinkin.
Tosiasia kuitenkin on se, että kaupan sisällä haisee home. Jotain pitäisi siis tehdä.
Kaupunkilaisten vierailusta innostuneena kyläläiset soittavat paikalle kylätoimikunnan puheenjohtajan. Jaana Rikkinen kertoo, että vielä pari vuotta sitten kaupan säilymistä lupailtiin, vaikka rakennus onkin huonossa kunnossa.
Tässä Eekoo olisi voinut osoittaa, että heillä on varaa ja halua pitää yllä maaseudun palveluita. Ei nämä tietysti mitään kultakaivoksia ole, mutta me on ymmärretty, että Eekoolla menee hyvin.
Kun Sale lopettaa, vainikkalalaisten kauppamatka pitenee 30 kilometriä, yhteen suuntaan.
Täällä on paljon ihmisiä, joilla ei ole autoa. Kylätoimikunnassa on mietitty elintarvikekioskia ja etsitty mahdollista kyläkauppiasta.
Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä K-ketjuun, ja kysyä heidän halukkuuttaan kaupanpitoon.
Kyläläiset laskevat kaupan käyttäjäkuntaan itsensä lisäksi rajavartioston, tullin, vapaapalokunnan ja VR:n henkilöstön. Huhuja tulevistakin hankkeista kuiskutellaan. Ne lisäisivät kaupan tarvetta entisestään.