Anne Kokkonen
HYVÄT HALTIAKUMMIT jakoivat varmaan avokätisesti lahjojaan Liisa Sofia Pöntisen kehdon äärellä. Niin monenlaisia avuja on kertynyt tälle Lappeenrannan kaupunginteatterin nuorelle näyttelijälle.
Tuttaville Pöntisen näyttämötähteys taisi kuitenkin tulla jonkinasteisena yllätyksenä. Hiljaisen seinäjokelaistytön harrastukset kun viittasivat kohti aivan toisenlaisia taiteen polkuja.
-Lähtökohdat olivat sekalaiset, Pöntinen tunnustaa. Kasvuvuosina tuli soitettua pianoa, katsottua teatteria ja elokuvia, luettua, kirjoitettua sekä sekoiltua serkkujen kanssa.
Sitten tuli Seinäjoen kaupunginteatterin Kuka pelkää noitia? -esitys, johon Pöntinen osallistui tanssijana. 15-vuotias löysi kaikkein omimman tavan ilmaista itseään.
NYT Pöntinen on kiinnitetty ammattinäyttelijä eikä enää yhtään hiljainen. Nuorta Heidi Krohnia muistuttava Pöntinen pulppuilee puhetta ja innostusta aiheitten vaihdellessa näyttämöharjoituksista kaupunkilomiin ja välimerellisestä ruuasta Marja-Liisa Ketolan kanssa jaettuun pukuhuoneeseen.
Ensimmäiset vuodet työelämässä ovat olleet jatkuvaa löytöretkeilyä. Pöntistä ei harmita lainkaan, vaikka teatteri vie leijonanosan hänen ajastaan.
-Miksi kapinoisin sitä vastaan, että työ itsessään voi olla iso nautinto? Olen ollut aika onnekas, kun olen päätynyt tällaiseen teatteriin.
Vaikea muistaa, milloin joku olisi puhunut yhtä kauniisti Lappeenrannan kaupunginteatterista. Jukola-salistahan tehtiin jo vuosia sitten kaupungin yhteinen sylkykuppi joko liian viihteellisyyden, turhan taiteellisuuden tai vähintään tasapaksun virkamiesmäisyyden vuoksi.
Sitten tuli tuuli kääntyi ja tuli Myrskyluodon Maija. Katsojat jakavat jo lippujonossa Pöntisen innostuksen.
NIMIOSAN esittäjää Maijan huikea kansansuosio hymyilyttää. Katsojien odotuksiin vastattiin pitkälti samoin keinoin, joita teatterissa on käytetty aiempienkin produktioiden kohdalla.
-Se tässä Maijan tapauksessa on hauskaa, että tasoa ei ole pudotettu.
Lappeenrantaan ei tehty Åke Lindmanin televisiosarjan toisintoa eikä naturalistista kansannäytelmää. Melkein koko esityksen ajan näyttämöllä oleva Pöntinen ilmentää Maijan elinkaarta näyttelijän ilmaisukeinoin ilman raskaita mummomaskeja.
-En ole nähnyt televisiosarjaa, mutta kirjasta ja lauluista sain tosi hyvän käsityksen. Yhtenä elävän elämän mielikuvana käytin omaa mummiani ja hänen elämäntarinansa.
Myrskyluodon Maija tekee valintoja, joihin hän sitoutuu ja jotka vaikuttavat kauaskantoisesti hänen ja hänen läheistensä elämään. Sellainen on Pöntisen mielestä haikeaa ja kaunista.
-Nykyään on niin helppoa vaihtaa ja muuttaa ja lähteä pois. Maijan roolin tekeminen on saanut ehkä miettimään enemmän sitä, mikä on omassa elämässäni se sitouttava juttu. Pysyvyys olisi hienoa, mutten välttämättä olisi itse siitä paras esimerkki.
SITEITÄ Lappeenrantaan ja kaupunginteatteriin kuitenkin on syntynyt nopeasti. Pöntisen piti olla isojen kaupunkien tyttö, joka yhdestä maakuntakaupungista lähdettyään ei enää asettuisi toiseen vastaavaan, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä elää itäisessä pikkukaupungissa.
-Olen positiivisesti yllättynyt. Olen päätynyt hyvään paikkaan.
Pöntinen kehuu Lappeenrannan kaupunginteatterin henkilökuntaa kunnianhimoiseksi työryhmäksi, joka on tarpeeksi pieni ja tiivis. Harjoiteltava teos on kaiken keskipiste ja tärkeille asioille annetaan niille kuuluva paino.
-Tämä ei ole mikään viihdytyslafka!
Teatteri ei kuitenkaan tee esityksiä ainoastaan itselleen vaan aina myös katsojalle. Pöntinen korostaa sitä, ettei haastavuudella ole missään tapauksessa tarkoitus kiusata yleisöä, vaan tuoda esiin tärkeinä pidettyjä asioita.
OMIA tärkeitä asioitaan Pöntinen kirjoittaa muistiin. Hän purkaa roolitöitään kirjoittamalla ja ”tekee lauluja perinteiseen pöytälaatikkotyyliin.”
Lappeenrannan kaupunginteatterin työkulttuuri ei perustu sanelemiseen, vaan ihmiset saavat vapaasti esittää toiveita ja ideoitaan. Pöntinenkin ilmaisi taannoin kiinnostuksensa aivan omatekoisen jutun esittämiseen.
-Sitten Juutisen Jari tuli ja sanoi, että älä kirjoitakaan vielä, tää on se juttu. Sain häneltä tosi kauniin tekstin, joka sisältää paljon slaavilaista surullisuutta.
Kyseessä on Kristian Smedsin näytelmä Sad songs from the heart of Europe. Yhden naisen näytelmä perustuu Fjodor Dostojevskin Rikokseen ja rangaistukseen Sonjan silmin nähtynä.
Pienelle näyttämölle tulevan esityksen harjoitukset ovat alkaneet. Ensi-ilta on joskus kevään korvalla.
-On tosi hyvä sauma päästä ajattelemaan uutta tekstiä omaan tahtiin rauhassa pienellä porukalla Myrskyluodon Maijan kaltaisen jutun jälkeen. Työ on mielenkiintoinen ja odotukset ovat kovat!
TOISTAISEKSI Pöntisellä ei ole kiirettä muualle. Luottamuksen henki auttaa kasvattamaan ja kokeilemaan rauhassa omia kykyjä.
Tulevaisuudessa hän voisi kuvitella itsensä jonkin suuremmassa kaupungissa vaikuttavan teatteriryhmän jäseneksi. Kenties omista vahvuuksista syntyy silloin jotain aivan uutta.
-Kirjoittavan näyttelijän ammatti voisi kuulostaa mukavalta!
KUVATEKSTI
Kai Skyttä
Myrskyluodon Maijana Liisa Sofia Pöntinen on saanut kokea suuren katsojamassan keskittyneen hiljaisuuden voiman. -?Tulee tunne että vau, ehkä he jäivät ajattelemaan jotakin.
Liisa Sofia Pöntinen
Syntynyt 1987 Seinäjoella.
Koulutus: teatteritaiteen maisteri Tampereen näyttelijäntyön laitokselta.
Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijä vuodesta 2011 lähtien.
Rooleja muun muassa Myrskyluodon Maijan nimiosa, Nummisuutareiden Jaana ja Dogvillen Martha.
Asuu Lappeenrannan keskustassa.
Harrastukset: pianonsoitto, musiikki, lukeminen, kirjoittaminen, liikunta ja ruuanlaitto.
Jos olisin…
soitin, olisin sello.
vesilintu, olisin telkkä.
klassisen näytelmän sankaritar, olisin Medeia.
rokkistara, olisin Ville Valo.
lappeenrantalainen ilmiö, olisin Linnoitusta iltaisin kiertelevä kissa.