Ylpeä työpaikastaan

Sari PullinenAnu Saarela on tehnyt melkein täyden kierroksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muuttokuorma toi Saarelan perheineen elokuussa Haukiputaalta Lappeenrantaan. Lapsuudenkoti on Luumäellä, joten muutto tuntui kotiinpaluulta.— Oli hauska palata, tuntui samaan aikaan tutulta ja vieraalta. Lappeenranta oli kymmenessä vuodessa ehtinyt muuttua, Saarela havaitsi.Kun työpaikka on Voisalmessa ja koti naapurissa Kivisalmessa, kahden pienen lapsen äiti kävelee töihin ja nauttii tästä omasta pienestä liikuntahetkestä täysillä. 5-vuotias poika ja 2-vuotias tytär järjestävät vuorokausiin tarpeeksi hulinaa.Varsinainen syy muuttoon miehen kotipaikkakunnalta oli työpaikka Voisalmen kirjastossa.Tavallisena torstai-iltapäivänä koululaiset ovat ilmestyneet pöytien ääreen lueskelemaan läksyjä. Saarela käy välillä hiekoittamassa ulkorappuset ja palaa taas tiskin ääreen palvelemaan lainaajia.Työ on monipuolista, ja pieni kirjasto rauhallinen ja kodikas.— Maanantai on ruuhkaisin päivä. Tänne palautetaan aika paljon pääkirjastonkin kirjoja. On mukavaa, kun koululaiset tulevat tänne koulupäivän jälkeen lueskelemaan. Kirjaston asiakaskunta alkaa olla enimmäkseen iäkkäämpää, kirjasto on heille sopivan matkan päässä. Saarelan työhön kuuluu asiakaspalvelun lisäksi kokoelman hoitoa, kirjojen hyllytystä ja niiden kunnon tarkkailua ja tarvittaessa poistamista. Saarela myös tilaa aineistoa ja pitää satutunteja sekä kertoo kirjastosta kouluryhmille.— Lähdin opiskelemaan kirjastoalaa yksinkertaisesti siksi, että tykkäsin kirjoista. Niin tuntuivat ajatelleen kaikki opiskelukaveritkin. Mutta opintojen edetessä tuli koko ajan tärkeämmäksi yleisten kirjastojen rooli: ne antavat tasapuolisesti kaikille mahdollisuuden sivistykseen, kulttuuriin ja taiteeseen. Kirjasto on tosi hieno laitos!Pisin varausjono on Voisalmessa tällä hetkellä Sofi Oksasen uutuusromaanilla Kun kyyhkyset katosivat. Yleensä eniten varataan dekkareita ja kotimaisia uutuuksia. Finlandia-palkintoehdokkuus vaikuttaa lainauksiin. Esimerkiksi nyt ehdolla oleva Pirjo Hassisen romaani Popula sai seistä uutuushyllyssä kaikessa rauhassa ennen ehdokkuutta. Nyt se on jatkuvasti lainassa.— Olin kirjojen suurkuluttaja jo lapsena. En muista kuitenkaan vanhempieni lukeneen. Mistä lienen mallin saanut. Nyt ehdin lukea valitettavan vähän. Tutustun kuitenkin uutuuksiin, jotta tiedän kertoa niistä asiakkaille.— Kirjoissa parasta on se, että niitä on niin monenlaisia. Niitä voi valikoida elämäntilanteensa mukaan. Viimeksi olen lukenut Chris Cleaven romaanin Poikani ääni.KUVATEKSTIHeli BlåfieldVoisalmen kirjastovirkailija Anu Saarela ei napsi uutuuskirjoja itselleen pinon päältä, vaan jättää ne asiakkaittensa lainattaviksi.