Lappeenranta. Juha Turunen näkee unia teatterista. Hän seisoo näyttämöllä ja tuntee olonsa voimakkaaksi.
Unessani olen aina hirveän hyvä näyttelijä, mies hymähtää.
Todellisuudessa hän joutui jättämään teatterin viisi vuotta sitten. Vakavat terveysongelmat alkoivat ennen Punaisen viivan ensi-iltaa.
Kesken omaisten näytöstä minulle tuli valtavan paha olo. Muut sanoivat, että nyt kyllä lähdet sairastamaan. Itse halusin vetää näytelmän loppuun.
Esityksen loputtua työkaverit kantoivat hänet pukukoppiin ja soittivat ambulanssin.
Keskussairaalassa todettiin, että sydämen rytmit olivat ihan sekaisin. Mutta kun se korjaantui, sairaala passitti minut kotiin.
Näyttelijä ehti vielä tehdä muutaman näytöksen Punaisen viivan rovastina, kunnes hänen tilansa romahti.
Onneksi naapurissa asuva ystäväni tuli kotiini sisään omilla avaimillaan. Hänen löytäessään minut olin aivan sekaisin. Jos olisi mennyt vielä vuorokausikin, saattaisin nyt olla ihan vihannes.
Juha Turunen kärsi aivoinfarktin. Hän näyttää vihkoa, johon on sairaalassa kirjoittanut omien lastensa, hyvien ystäviensä ja osastolla työskennelleiden hoitajien nimet.
Kaverit tulivat katsomaan minua sairaalaan, mutta en tunnistanut heitä. Kaikkien nimet oli kirjattava ylös.
Aivoinfarkti aiheutti Turuselle afasian. Hän menetti puhekykynsä lähes kokonaan.
Se lohko aivoistani tuhoutui. Puheterapiassa kaikki oli aloitettava alusta.
Turunen kiittelee puheterapeuttiaan, joka oli osaava ja kannustava.
Hän käski, että minun on pakotettava itseni puhumaan ihmisille.
Pari kolme vuotta infarktin jälkeen Turunen oli mieluiten karttellut ihmisiä.
Olin pitkään ihan mykkä. Jos joku tuttu oli tulossa kaupungilla vastaan, livahdin mieluummin toiselle puolelle katua.
Puheen lisäksi suuri menetys oli, ettei hän voinut enää lukea.
Annoin suurimman osan kirjoistani pois. Nyt kadun sitä, että heitin pois myös lukuisat ruokareseptini.
Nykyisin Juha Turuseen törmää Lappeenrannan kaupunginteatterin ensi-illoissa tai vaikkapa yksinlaulukilpailujen yleisössä.
Moneen vuoteen en halunnut mennä teatteriin, mutta nyt käyn katsomassa kaikki ensi-illat.
Yhä useammin Turunen on huomannut kaipaavansa myös teatterin tekemistä.
Elämä on välillä niin jumalattoman tylsää.
Haluaisin hirveästi tehdä teatteria, mutta en tiedä, miten se olisi näiden puheongelmien takia mahdollista. Voisiko se olla jotain harrastajapuolella? Mutta miten pystyisin opettelemaan roolit, kun en pysty edes kunnolla lukemaan?
Ehkä jotain pantomiimia, Turunen naurahtaa.
Sitten hän taas vakavoituu ja tapailee oikeaa sanaa.
Ra-rami, romi, ri-rima palata näyttelemään olisi varmaan liian korkealla.
Kuvateksti
Marleena Liikkanen
Juha Turunen joutui jättämään pitkäaikaisen ja rakkaan kotinsa Lappeenrannan Linnoituksessa, kun rakennus otettiin muuhun käyttöön. Hiljalleen hän on totutellut yksiöönsä Savonkadulla.
Juha Turunen
Syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1948
Työskenteli Imatran teatterissa 19771985
Freelance-näyttelijänä 19851987
Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijä vuodesta 1987, nyt sairauseläkkeellä
Eronnut, kaksi aikuista lasta
Sai aivoinfarktin alkuvuonna 2008.