Timo Laitakari
@esaimaa.fi
Parocin tehdas on uusin ruumis Etelä-Karjalan teolliseen lähihistoriaan. 250 työpaikkaa vähenee vuoden 2016 loppuun mennessä. 250 ihmisen suunnitelmat menevät uusiksi.
Edellisiä isoja paukkuja olivat Polan vaatetehdas 2007, Karjaportin teurastamo 2008, UPM:n Jurvalan tehdas 2008, Kaukaan vaneritehdas 2010, Stora Enson PK8 2010, Simpeleen paperikone 2010…
Isojen yksiköiden lakkauttamiset ovat aina isoja mediatapahtumia. Niiden lisäksi teollisuudesta on koko 2000-luvun ajan lähtenyt joka vuosi satoja työpaikkoja tehostamisen, kilpailukyvyn ja synergiaetujen nimissä.
2000-luvun alussa teollisuus työllisti Etelä-Karjalassa yli 12?000 ihmistä. Nyt mennään reilussa 8?000:ssa. Tilastokeskuksen luvut laahaavat pahasti jäljessä, joten määrä on arvio. Etenkin vuosikymmenen puolivälin jälkeen on kyyti on ollut kylmää. Painopiste on ollut metsäteollisuudessa.
Teollisuuden alasajo koskettaa koko maata. Siinä mielessä Etelä-Karjala on poikkeus, että täällä edes joku asia kompensoi teollisuuden menetyksiä.
Avoin itäraja tuo maakuntaan uusia työpaikkoja. Kaikki paikalliset eivät osaa niitä arvostaa, mutta muualta tänne katsellaan kadehtien. Venäläisturistien ja ostomatkailijoiden ansiosta työllisyys on pysynyt siedettävänä.
Tällä vuosituhannella palveluihin on tullut melkein yhtä paljon uusia työpaikkoja kuin teollisuudesta on lähtenyt. Ne ovat syntyneet pääosin Lappeenrantaan.
Vanha teollisuuskaupunki onkin muuttunut nopeasti kauppapaikaksi. Kauppa sekä majoitus- ja ravintola-ala työllistävät jo enemmän väkeä kuin koko maassa keskimäärin. Teollisuustyöpaikkoja kaupungissa on vielä vähän muuta maata enemmän, mutta ei enää kauan, jos sama tahti jatkuu.
Yksilötasolla jokainen ymmärtää, mitä tarkoittaa tehdä matalapalkkatöitä keskipalkkaisten töiden sijaan.
Laajempiakin vaikutuksia kehityksellä on. Kun hyväpalkkainen teollisuustyöpaikka häviää ja tilalle tulee huonommin palkattu homma kaupan tiskillä, se muuttaa koko maakuntaa ja maata.
Pienipalkkainen maksaa vähemmän veroja kunnalle ja käyttää vähemmän rahaa kaupungilla. Kauppaan verrattuna teollisuus myös levittää hyvinvointia laajemmalle alueelle vaikkapa alihankinnassa, kuljetuksissa ja raaka-ainehuollossa.
Tämä on törkeä yleistys, mutta homma menee suunnilleen niin, että yhden teollisuustyöpaikan korvaamiseksi tarvitaan kaksi täyspäiväistä työpaikkaa kaupassa.
UPM rakentaa Kaukaalle biojalostamoa. Ikea suunnittelee Mustolaan ostosparatiisia. Kumpikin on yli sadan miljoonan euron investointi.
UPM:n uutuus työllistää suoraan 50 henkilöä, Ikean kompleksi ehkä jopa 500. Ero näyttää isolta, mutta jos lukuja lähdetään purkamaan, päädytään toisennäköiseen kuvaan.
Kun UPM:n lukuihin otetaan mukaan epäsuora työllistäminen esimerkiksi raaka-ainehuollossa, työpaikkoja syntyy 150. Ikea-Ikanossa epäsuorat vaikutukset ovat paljon pienemmät.
Lisäksi Ikea-Ikanossa työpaikat ovat pääosin määräaikaisia. Täysaikaisiksi muutettuna ne vastaavat ehkä 250:ttä.
Ja se palkka. Biojalostamossa duunarin keskipalkka on pitkälti yli 3 000 euroa. Täysillä tunneilla kaupan myyjä saa ehkä 2 000 euroa.
Tästä on kyse. Jokainen työpaikka on arvokas, mutta teollisuudesta kannattaa pitää kynsin hampain kiinni.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimies.
Pola- Vaatetehtaalta jäi työttömäksi 126 ihmistä.
Portti – Osuuskunnan teurastamolla oli loppuvaiheessa töissä 88 ihmistä.
Vaneri – Kun Kaukaan vaneritehdas hiljeni, työttömäksi jäi noin 300 ihmistä.
Simpele -M-real sulki paperikoneen. Työt meni noin 70:ltä.
Paroc- Vielä nyt Lappeenrannan eristetehtaalla on 250 työpaikka.