Liisa Kukkola
Imatrankoskella asuva Santtu Määttänen ei käy Imatran kosken näytöksissä muuten kuin Imatralle tulleiden vieraidensa kanssa.
Viime syksynä, kun koski pauhasi vapaana, hän kuitenkin koko koskiherätyksen.
-Oli sateisen yön jälkeinen kirkas aamu ja sen ihana valo. Lähdin kävelemään kosken rannalle, jossa oli paikat täynnä imatralaisia valokuvaajia ja alueen kuvataiteilijoita.
-Tajusin, että tämä koski on merkittävä osa alueen identiteettiä, vaikka se on ollutkin vuosisadan kahlehdittuna. Siellä se virta kuitenkin jossain on, vaikka ihminen sen tällä hetkellä onkin vanginnut.
Santtu Määttänen on itse myös valokuvaaja, ollut sitä siitä asti, kun sai lapsena ensimmäisen kameran.
Päivätyönsä hän kuitenkin tekee omassa yrityksessään Raakaidea, joka on tuottanut vuodesta 2006 kulttuuripalveluja niin Etelä-Karjalan kylpylöihin kuin kuin koko valtakunnankin mittakaavassa esimerkiksi Matkailun edistämiskeskukselle.
Määttäsen käyntikortissa lukee innovaatiokuraattori.
-Maailma on pullollaan hyviä ideoita, minun tehtäväni on seuloa toteuttamiskelpoiset ideat ja yrittää viedä niitä eteenpäin.
Raakaidea on myös yksi 25.6. Koskenpartaalla järjestettävän Maailman suurin taidekoski?-tapahtuman ideoijista ja toteuttajista. Erikoispitkän, yli 2-tuntisen koskinäytöksen toivotaan innoittavan ammattilaisia ja kulttuurin harrastajia toteuttamaan oman näkemyksensä koskesta.
Määttänen on asunut suurimman osan elämästään Imatralla, ja imatralaisuus on iso osa hänen identiteettiään. Imatralaisuutta isompi asia miehelle on kuitenkin eteläkarjalaisuus, jollaiseksi Määttänen tuntee itsensä hyvin voimakkaasti.
-Eteläkarjalaisuus ei tarkoita minulle kansallispukuja tai aluetta, jossa on tietyt kuntarajat. Eteläkarjalaisuus on minulle luontoa.
Vaikka Saimaa on fyysinen tila, sen voi Määttäsen mukaan kokea hyvin henkisesti. Ja Imatran koskea mystisempää paikkaa hänen mielestään on vaikea löytää: se on ainoa paikka, jonka voi maantieteellisesti löytää Kalevalasta.
-Luonto ympyröi meitä, ja minulle se on tärkein sielunmaiseman rakennuspalikka.
Eteläkarjalaisten kateudenkin Määttänen osaa kääntää voimavaraksi, mahdollisuudeksi.
-Kateus vie asioita eteenpäin. Meissä nuoren polven ihmisissä on paljon sellaisia, jotka eivät roiku kiinni menneessä ja haikaile esimerkiksi menetettyä paperiteollisuutta.
-Yritämme luoda jotain niistä asioista, joita meillä on ja muilla ei. Matkailulla esimerkiksi. Eikä se edes ole kovin uutta, pikemminkin paluuta siihen, mitä täällä ennen paperiteollisuutta oli.
Mie saatan lähtee Karjalast, mut Karjala ei lähe miust. Kotiseutuseminaari eteläkarjalaisesta identiteetistä Savitaipaleella Olkkolanhovissa 22.5. 17.30-20.30.
Santtu Määttänen
Lopetti aikanaan lukion
kesken ja lähti opiskelemaan ammattikorkeakouluun kulttuurituottajaksi.
Kirjoitti ylioppilaaksi akk-opintojen aikana, mutta jätti ne kesken, koska yrittäjyys tuntui oikeammalta tavalta ratkoa ongelmia ja ottaa osaa yhteiskunnalliseen elämään.
Asuu Imatrankoskella, perheeseen kuuluvat 4- ja 6-vuotiaat lapset.