Kaija Lankia
Eletään vuotta 1973. Virsitoimikunta on kuultavana Lemin kirkkoneuvoston kokouksessa.
Sanalla sanoen, monet eivät näytä ymmärtävän lemiläisen virsiperinteen korvaamatonta kulttuuriarvoa. Haluammeko antaa tämän kaiken loppua, kysyy toimikunnan puheenjohtaja Reino Tuominen.
Emme halua! vastaa kanttori Tellervo Joronen.
Kohtaus on kuvaelmasta, jota Lemin kirkossa on viime viikkoina harjoiteltu. Sunnuntaina 9. kesäkuuta juhlitaan lemiläistä neliäänistä virttä, mutta perinteen jatkuminen on yhtä epävarmaa kuin 40 vuotta sitten.
Tämän kevään aikana virttä on kuitenkin virkistetty enemmän kuin aikoihin. Viime vuonna käynnistynyt Virsi vireäksi -hanke palkkasi puoleksi vuodeksi oman kanttorin. Sirpa Lampinen Jyväskylästä on saanut mainetta laulutaidottomien laulattajana.
Kevään aikana hän kokosi kuoroonsa yli 60 kuorolaulu-ummikkoa Lemiltä ja lähiseudulta. Heistä kymmenkunta on ottanut lisäksi omia laulutunteja.
Harjoituksissa on etsitty omaa ääntä, ohjattu sitä nuotille, Lampinen tiivistää.
Lemin kouluille on annettu omat virret harjoiteltaviksi, hankekanttori on käynyt laulattamassa jokaista luokkaa ja pitänyt kilpailuja virsien tiimoilta.
Laulun opetus on kouluissa niin kovin vähäistä, Lampinen huokaa. Hänen mukaansa Suomessa olisi paljon vähemmän äänihäiriöisiä aikuisia, jos lapsia opetettaisiin laulamaan.
Lastenlauluista ei monestikaan ole laulutaidon kehittäjiksi.
Enää ei lauleta maakuntalauluja, jotka pakottavat äänen useamman oktaavin alueelle. Ja virret olisivat mitä parhaita lauluharjoituksiin.
Lampinen muistuttaa, että lasten edellytykset laulaa kehittyvät kovin eri tahtia: jollekin laulu aukeaa vasta kymmenvuotiaana, kun joku laulaa jo taaperona nuotilleen.
Sirpa Lampinen palaa pian leipätyöhönsä Jyväskylään, mutta hanke jatkuu vielä.
Jonkun pitää ottaa vastuuta virsiperinteen jatkumisesta, sanoo hankekoordinaattori Hanna Räsänen.
Nuorisoseura ja mieskuoro on jo saatu mukaan, ja kiinnostusta on myös kunnan rajojen ulkopuolella.
Kumpikaan naisista ei usko neliäänisen veisuun museoimiseen, vaan siihen, että virsi elää, kun se saa uusia muotoja. Kuten nyt virren päivän esityksessä, jossa on soiton ja laulun lisäksi myös liturgista tanssia.