Piia Kaskinen
Seurakuntien tärkein tulonlähde on kirkollisvero. Jäsenten väheneminen tarkoittaa verotulojen hupenemista. Ja se näkyy kiinteistöissä, henkilökunnassa ja toiminnassa.
Imatran seurakunnan jäsenmäärä on viime vuosina pienentynyt lähes prosentin vuosivauhtia.
Erityisesti pienenee työikäisten, veroja maksavien määrä, kertoo talouspäällikkö Sirpa Paakki.
Parhaimmillaan seurakuntaan kuului yli 30 000 jäsentä. Nyt heitä on 22 000. Jäsenkadon takia sijaistarpeet ja vapautuvien virkojen täyttäminen on mietittävä tapauskohtaisesti.
Myös toiminnalle tarpeettomista kiinteistöistä on luovuttu, esimerkiksi työsuhdeasunnoista. Jäljellä olevissa riittää rahareikiä. Imatrankosken kirkon kosteus- ja ilmanvaihto-ongelmat odottavat ratkaisua, Kolmen Ristin kirkko remonttia.
Myös Tainionkosken seurakuntakeskus tarvitsisi putki- ja hissiremontteja.
Pelkkä hissiremontti maksaa 100 000 euroa. Toisaalta käytäväpuheissa on mietitty pienempiin tiloihin siirtymistä.
Seurakunta käytti säästönsä investointeihin vuosituhannen vaihteessa.
Jo pitkään oli nähtävillä, että rahat tulevat loppumaan. Siihen olisi pitänyt reagoida aiemmin. Jossain vaiheessa kassa oli lähes tyhjä, velkaa kyllä oli, Paakki tuumaa.
Osasta toimintoja peritään nyt pientä maksua, esimerkiksi leirimaksuja. Toinen keino tulojen lisäämiseen olisi veroprosentin nosto.
Se voi aiheuttaa myös eroamisia. Siksi noston hyöty ei ole niin iso kuin monesti arvioidaan.
Lappeenrannan seurakuntayhtymässä henkilökuntaa ei ole toistaiseksi kirjoitettu säästölistalle.
Toiminnan ytimestä, julistuksesta, opetuksesta ja palvelusta ei aiota luopua, tuli mikä tuli.
Sen sijaan monesta kiinteistöstä on luovuttu jo. Joutsenon, Nuijamaan ja Ylämaa pappilat on myyty, samoin pienempiä asuinhuoneistoja.
Myös Vainikkalan seurakuntatalosta on puhuttu, vaikka se on kylälle tärkeä paikka. Voisalmen leirikeskuksellekin pitää tehdä jotain, sanoo kirkkoherra Juha Tiihonen.
Kirkkoihin ei kosketa.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkkojen ei voi antaa mädäntyä pystyyn. Marian kirkon maalaamiseen täytyy löytyä rahaa. Mutta kirkko on joka tapauksessa muutoksessa, sekä sen asema että organisaatio. Pitäisi vain osata sopeutua.
Jäsenistön verotulot ovat kaiken pohja jatkossakin, Tiihonen uskoo. Muita tulonlähteitä ovat muun muassa tilavuokrat.
Emme olla bisnesihmisiä, mutta tulonmuodostusta on kenties jossain vaiheessa mietittävä myös työmuodoista. Miten se tapahtuisi, siitä ei taida olla ideaa sen paremmin Lappeenrannassa kuin muuallakaan.
Parikkalan seurakunnassa jäsenmäärä laskee noin sadan ihmisen vuosivauhtia. Tänä vuonna seurakunta myi viimeisen pappilansa.
Seuraavaksi säästetään viroista. Niitä Parikkalassa tosin on yli kirkkohallituksen suositusten.
Tuloja tulee metsästä ja kiinteistöjen vuokraamisesta. Toimintamaksuja ei ole harkittu.
Myös maaseudulla ollaan siinä tilanteessa, että seurakunnan toimintaa täytyy miettiä, sanoo Parikkalan seurakunnan talouspäällikkö Ritva Laine.
Laine toivoo ihmisten ottavan kantaa siihen, millaista toimintaa seurakunnalta halutaan.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkkojen ei voi antaa mädäntyä pystyyn.
Juha Tiihonen
Kirkollisverot ja jäsenmäärät
Imatran seurakunta: veroprosentti 1,5.
Jäsenmäärä 2013: 22 098; 2008: 24 410; 2003: 26 153.
Lappeenrannan seurakuntayhtymä: veroprosentti 1,35.
Jäsenmäärä (vuoden lopussa) 2012: 57 879 (seurakuntaliitos) ; 2008: 50 294; 2004: 51 479
Parikkalan seurakunta: veroprosentti 1,75.
Jäsenmäärä 2013: 4 972; 2008: 5 331 (seurakuntaliitos vuonna 2005); 2003: 4 123.
Lähteet: seurakunnat