Teksti Piia Kaskinen
Kuvat Otto Ponto
Matti Viialainen istuu elämää nähneen kodansa etupenkillä ja riisuu kenkiään.
Vaihdan vähän toisenlaiset.
Nyt ei olla matkalla maakunnan symboliselle huipulle, vaan fyysiselle. Haukkavuorelle. Ensimmäistä kertaa.
Hankalin etappi on ehkä ylitetty jo ennen patikointia. Vuoren juurelle ei ollut aivan helppoa löytää.
Tässä sitä kuitenkin ollaan, ja opaste opastaa eteenpäin. Polku kapenee. Viialainen virnistää, kiviin ja kantoihin on totuttu aluekehityksen parissa. Sitten maasto käy epäilyttävän alavaksi.
Hetkinen, missäs se vuori oikein on. Lähdettiinkö me sittenkin luontopolulle?
Eteenpäin silti.
Yhtäkkiä maisema avautuu ja vehreys vaihtuu lohkareiksi.
Ohoh, tämähän on hienoa! Kalliot tulevat niin yllättäen, Viialainen huudahtaa.
Haukkavuori ei ole mikä tahansa huippu. Se on erottanut Ruotsin (ja Suomen) Venäjästä monta kertaa: Pähkinäsaaren, Täyssinän, Uudenkaupungin ja Moskovan rauhoissa.
Voi hitsi! Rajan paikalle on hyvä syy. Seinämä putoaa niin jyrkästi, että jos tuosta tiput niin hyvästit vain. Helppo on ollut antaa viholliselle viimeinen tuomio, Etelä-Karjalan tuleva johtaja miettii.
Poliittinen historia kiinnostaa häntä. Ja jossain täällä ovat Uudenkaupungin rauhan merkit.
Missä ne oikein ovat? Ei me nyt luovuteta, kyllä ne on etsittävä!
Aikaa kuluu, mutta viimein sitkeys palkitaan. Täytyy vain katsoa tarpeeksi läheltä.
Huipulta näkee kauas. Siellä kohoaa savu ja sen alapuolella piippu Kaukopääkö, ehkä Joutseno?
Etelä-Karjalassa viehättää se, että se on teollisuusmaakunta. Ilman duunareita olisi meillä kovin köyhää, Viialainen sanoo.
Sillä maailma on täynnä kysyntää, tuotteille ja palveluille. Tarvitaan vain ideoita ja hyvää hinta-laatusuhdetta. Sekä avointa mieltä ja kaupankäyntimyönteisyyttä: myös se viehättää Viialaista Karjalassa.
Entä kateus, sekinhän kuulemma elää karjalaisessa mielessä?
Kyllä se elää Savossa, sen voin kertoa ihan omasta kokemuksesta… Pitäisi oppia iloitsemaan toisen menestyksestä. Ei se ole muilta pois. Päinvastoin, sehän tietää verotuloja kaikille, hän huokaa.
Ja viittaa muun muassa Puumalan Lintusalon lossihankkeeseen. Matkailuyrittäjiä hyödyttämään suunniteltu lossi hyödyttäisi myös vaimon vetämää yritystä.
Viialaisella on kolme elämänohjetta.
Ensimmäinen on peräisin kotoa, pientilalta.
Ei joutenoloa, työt ja juhlat ajallaan.
Toinen Winston Churchilliltä.
Jos ihminen ei nuorena ole radikaali, hänellä ei ole sydäntä. Jos hän ei vanhana ole konservatiivi, hänellä ei ole järkeä.
Kolmas John F. Kennedyltä.
Älä kysy, mitä valtio voi tehdä sinun hyväksesi. Kysy, mitä sinä voit tehdä valtiosi hyväksi.
Politiikka alkoi kiinnostaa lukiossa, Mikkelissä. Kimmokkeena olivat Vietnamin sota ja koulun auktoriteetti.
Kapinamieli nousi ja löihän se ennen pitkää ylikin… Sitä tulee helposti liian lujaksi uskossaan. Hyvillä asioilla on sellainen riski, Viialainen toteaa.
Alkujaan hän viehättyi liberaaleista. Nyt parhaalta tuntuu maltillisen työväenliikkeen suunta, tosin SDP:tä ja Vasemmistoliittoa laajemmassa viitekehyksessä.
Järjenkäytön puolue, sellaiseen minä haluaisin kuulua!
Selän takana aukeaa entinen Venäjä, silmien edessä entinen Ruotsi.
Ruotsista voisi ottaa oppia järjenkäyttöön, esimerkiksi julkisen sektorin keventämiseksi. Oikeaa demokratiaakin tänne tarvittaisiin, lähidemokratian sijaan. Sellaista, jossa valta nousisi alhaalta ylöspäin. Pienistä asioista pitäisi voida päättää paikallisesti, isommista maakunnallisesti ja vielä isommista eduskunnassa.
Sillä ylhäältä näkee kauas, mutta läheltä näkee tarkemmin.
Pitäisikö Haukkavuoren luontopolkua käsitellä Lappeenrannan valtuustossa? Kyllä me ollaan Simpeleellä ja Rautjärvellä nyt, Viialainen toteaa.
Oikeaa demokratiaa hankaloittaa kahden esteen oravanpyörä. Toinen on byrokratia. Oman olemuksensa mukaan se hamuaa aina vain enemmän määräysvaltaa. Toinen on kansanluonne, joka tykkää hakea asioille vahvistusta ulkopuolelta. Nykyään vaikkapa EU:sta ja byrokratiasta.
Viialainen itsekin kannatti EU:hun liittymistä.
Nyt ihmettelen sitä yksityiskohtaista viisautta, joka siellä asuu. Direktiivit laaditaan unionin tasolle keskimäärin, mutta miten ne osuvat tänne Rautjärvelle? Meidän pitäisi päästä eroon tästä nöyrästä alamaisuudesta, hän sanoo.
Moni tosin alkaa jo kyllästyä vallan karkaamiseen. Esimerkkinä Viialainen pitää Perussuomalaisten jytkyä.
Taskussa alkaa soida Kummisedän tunnusmelodia.
Se on yksi maailman hienoimpia elokuvia.
Kummisetä kertoo vallasta. Ja valta pyörittää maailmaa.
Eliitti tykkää toisesta eliitistä. Tukholman ja Pietarin hovien loistosta, Berliinistä onneksi vain hetken. Ja nyt EU.sta. En minäkään ole siihen syytön. Onhan se hienoa, kun pääsee piireihin. Mutta pää ei saisi mennä pyörälle, vaikka on itseään hienommassa seurassa, Viialainen miettii.
Kummisetä kertoo myös rikollisuudesta. Moni ounastelee sen lisääntyvän, jos Viialaisenkin toivoma viisumivapaus toteutuu. Hän veikkailee myös Parikkalan rajanylityspaikan aukeamista vuonna 2017 ja raiderahtiliikennettä Imatralta miksei henkilöliikennettäkin aikanaan.
Rajalla epäily on joskus ollut viisauttakin. Että mikä lastu se sieltä yläjuoksulta tulee… Nyt suosittelen pelkääjille visiittiä Pietariin. Vähintään kolmea päivää. Istumista Nevalla, kanavia, oluella käymistä Nevski Prospektilla. Meillä on vieressä yksi Euroopan suurimmista kaupungeista. 1015 vuoden päästä Viipurikin on no, ei ihan niin kuin silloin ennen mutta sinnepäin, hän uumoilee.
Sitä paitsi: tässä sitä joka tapauksessa ollaan. Geopolitiikka määrää, miten alueille käy. Venäläinen pääoma löytää Suomeen, ja Etelä-Karjala hyötyy siitä eniten. Suomen kannalta kaikkein suurin päätös on ollut Pietarin perustaminen. Jos se olisi edelleen suota, niin mitähän täällä olisi.
Haukkavuoren mustikat saavat metsästäjän ja samoilijan innostumaan. Tunteet viilenevät, kun puhe käy ympäristöön ja rajoituksiin.
Viialaisen mielestä Suomi hakee niihin liian paljon selkänojaa EU:lta. Esimerkkeinä rikkidirektiivi, turpeen käytön ja metsänhoidon rajoitukset.
Uskomuksista tulee helposti muoti-ilmiöitä. Nyt vihreä on valttia, hän sanoo.
Rajoitukset saavat huutia myös vedenelävien suhteen.
Annetaan Laatokan lohen nousta Hiitolanjokeen. Parempi niin kuin koettaa kasvattaa kantaa rajoituksia lisäämällä. Ei kalastamista voi lopettaa. Sama pätee myös saimaannorppakeskustelussa. Minun politiikkaani on ihmisen ja norpan yhteiselo, hän sanoo.
Yhteiseloon kuuluu myös vahinkoja. Viialainen toteaa kannan vahvistuvan, jos nyt syntyneistä kuuteista 25 elää kolmenneljän vuoden päästä. Ajatusta pesien ympärille jätettävästä 800 metrin suoja-alueesta hän pitää mahdottomana.
Haluan suojella yltiösuojelulta! Siksi myös tiede tarvitsee lisää kriittisyyttä. Ja politiikka tosiasioita, ei dogmeja.
Kummisedän melodia teki tulevalle johtajalle kiireen. Seuraava tapaaminen odottaa.
Kenties langan päästä tuli vuokraasuntotarjous. Muutamia on Lappeenrannasta jo tullut, Imatraltakin jokunen. Vanhasta armeijakaupungista.
Ja jossain vaiheessa pitäisi ehtiä käymään myös Ruokolahden Kummakivellä.
Haukkavuori
Sijaitsee noin 14 kilometrin päässä Simpeleeltä.
Nykyään Rautjärven ja Ruokolahden raja.
Yksi Kaakkois-Suomen Natura-kohteista.
Pysäköintipaikalla on laavu ja käymälä.
Huipulle on alle kilometrin kävelymatka.
Vuorelta lähtee kolmen kilometrin luontopolku.
Kuntoluokitukseltaan polku on vaativa.
Lähteet: www.ekarjala.fi, Wikipedia