Aki Laurokari
Juuri tässä kohtaa, Eliel Saarisen suunnitteleman kaupungintalon rappusilla, otetaan yleensä se perinteinen turistikuva. Kuvaajan kyllä täytyy peruuttaa aika kauas, jos mielii talon korkean tornin kuvaan.
Tornin takia 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla rakennettu kaupungintalo on yksi Etelä-Karjalan hienoimpia maamerkkejä.
Lappeenranta näyttäisi aivan erilaiselta, jos hurjimmat suunnitelmat olisivat toteutuneet. Saarisen vuonna 1906 piirtämä kaupungintalo on yksi mielenkiintoisimmista toteutumattomista rakennuksista, koska sen toteutuminen oli niin lähellä.
Kaupungintalolle kerättiin jo varoja, mutta paikasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Etelä-Karjalan museon amanuenssin Elina Vuoren mukaan aivan viimeksi sitä suunniteltiin Yhdyspuistoon siten, että julkisivu oli Raastuvankadulle päin.
Sitten koittivat taloudellisesti kovat ajat 1900-luvun alun sortovuosina ja suunnitelma jäi toteutumatta. Saarinen vei lopulta suunnitelmansa Joensuuhun.
-?Olisihan se muuttanut Lappeenrannan rakenteen erilaiseksi jo liikenteenkin suhteen. Kaupunki olisi rakentunut kaupungintalon ympärille, Vuori kertoo.
Saarisen kaupungintalo ei ollut ainoa 1900-luvun alun suurista suunnitelmista. Kaupungintalon suunnitteli myös viipurilainen Italof Sargato Oksasenkadun ja Kauppakadun kulmaan vuonna 1923.
Se olisi tosin ollut ennemmin suuri monitoimitalo kuin kaupungintalo. Sargaton rakennukseen olisi tullut ainakin elokuvateatteri, kaupunginteatteri, kirjasto, poliisin toimitiloja ja kahvila. Mammutilla olisi ollut myös oma puisto siinä, missä nyt on sankarihau- tausmaa.
Tämäkään suunnitelma ei edennyt, vaikka siihen suhtauduttiin myönteisesti. Viime vuosisadan alun Lappeenrannassa oli tyypillistä, että paljon suunniteltiin, mutta paljon jäi toteutumatta.
Lappeenranta oli ennen toista maailmansotaa pieni ja matala maaseutukaupunki, jossa oli paljon puutaloalueita. Viimeistään toisen maailmansodan aikaiset pommitukset, siirtoväen muutto alueelle ja kaupunkirakentamisen ihanteiden muutokset muuttivat puutalovaltaisen kaupungin kivikaupungiksi.
Ihanteet näkyivät osaltaan Olli Kivisen vuoden 1956 yleiskaavassa. Siinä oli tornitaloja ja, 1920-luvun tapaan, tapetilla oli Kauppakadun ja Oksasenkadun kulma, johon Kivinen halusi tornitalojen ryppään. Arkkitehti Klaus Pelkonen harmittelee, ettei tätä ymmärretty toteuttaa.
-Se olisi ollut kaupunkikuvallisesti komea, Pelkonen kertoo.
Yhdessä suunnitelmassa tornitaloja on seitsemän. Etelä-Karjalan museon rakennustutkija Miikka Kurri kertoo, että lopulta Kivisen tornitalovisioista toteutettiin vain yksi: entinen Säästöpankin rakennus.
-Siinä on matala liikesiipi ja maamerkkimäinen torniosa. Se on selkeästi oman aikansa tuote, Kurri kertoo.
Kivisen kaavasuunnitelmissa oli tietysti myös yksi kaupungintalo! Arkkitehti Erkki Pasasen suunnittelema kaupungintalo ei näyttävyydessään olisi hävinnyt aiemmille. Kaupungin virastotalojen lisäksi samalle tontille oli suunniteltu myös teatteria ja kirjastoa. Ja kaikki tämä kaupungin sydämessä, Vapaudenaukiolla.
Lähteet: Olli Kivinen: Lappeenrannan yleiskaava 1956 ja haastateltavat.