Vanha viina haisee samoilla nurkilla

Kapakkakulttuuri | art@bars esittelee Lappeenrannan ravintolahistoriaa historiallisella kapakkakierroksella.

Petteri Värtö

Lappeenranta. Ei turvasaappaissa tanssilattialle. Baarijonossa oksentava joutuu jonon hännille. Kuka söi rokkaa Sorvalissa?

Lappeenrannan työväentalon ravintolan säännöt ja moni muu entisiin ravintoloihin liittyvä kaupunkitarina muistuu joko mieleen tai paljastuu art@bars-tapahtuman käynnistävällä kapakkakierroksella. Kierroksen vetäjiä ovat Matti J. Kuronen ja Ulla Rustholkarhu.

— Ihmisten kaupunki on varovaisestikin arvioiden kapakoiden verkosto. Harva muistaa Lappeenrannasta Juhana Salosen kirkon, mutta moni tietää Adriano Vinciguerran pizzat, Kuronen sanoo.

Historiallinen kapakkakierros kiinnittyy tarinoihin, jotka ovat niissä esiintyviä henkilöitä tärkeämpiä. Kerhon portsari roikottamassa taksia odottavaa herraa on itseään toistavaa paikallishistoriaa.

Lappeenrannasta on ollut tarjolla erilaisia draamakierroksia. Kapakkakierros kertoo Kurosen mukaan, kuinka kuulijan voi samassa kaupunkimaisemassa viedä moneen erilaiseen todellisuuteen.

— Kiinnostaa paikan henki. Missä on ollut ravintoloita ja mistä niitä on purettu? Evakot eivät ole ainoita menettäjiä. Gambinakerho ei pääse purettuun Ylä-Yhtymään, Kuronen hahmottelee kierrosta.

Paikan henki tuoksuu usein vanhalta viinalta. Moni nykyravintola seisoo entisen kivijalan päällä. Kapakkakierroksella historia alkaa kerrostua varapastori Andreas Arvidin kapakasta, joka sijaitsi Lappeenrannan taistelun muistomerkin liepeillä 1670-luvulla. Siitä tullaan 1850-luvun Seurahuoneen kautta 1900-luvulle ja nykyihmisen mahdollisiin muistikuviin Lappeenrannan ravintolaelämästä.

Kapakat on yksi tapa jakaa kaupunki, mutta myös ne jakavat kaupunkia. Kurosen mukaan kapakka erottelee niiden palveluiden käyttäjät ainakin kulttuurisesti, moraalisesti ja yhteiskunnallisesti.

— Adriano Barissa ja Casa Nostrassa kävi erilaista porukkaa kuin peruskaljakapakassa. Eikä hyvä ihminen ennen vanhaan tiennyt, missä on Sorvalin baari, vaikka tiesi kyllä Sorvalin leipomon.

Kurosen oma luokkataistelu käytiin Vanhalla linja-autoasemalla. Porvarilliseksi itsensä mieltänyt nuori ei käynyt Kurki-baarissa, eivätkä sen duunaritaustaiset asiakkaat taas viereisessä Opelassa.

— Nuorena Opela, vanhempana Lamppu. Lappeenrannan kerholla kävin rotarina ja lounaalla Aitiopaikassa. Lampussa käyn yhä, miesten aamiaiset ja lounasruoka vievät ajoittain myös Kasinolle.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö