Kuvat Kai Skyttä
Miten paljon virtaa voi yhteen ihmiseen mahtua? Tämä kysymys tulee mieleen, kun Hannu Lahikainen, 48, kertoo arjestaan ja tekemisistään.
— Duracelliksi minua sanotaankin, hän virnistää.
Energinen mies ei paikallaan pysy.
— En voi tajuta ihmisiä, jotka lösähtävät sohvalle, kun menevät kotiin. Minä haluan olla liikkeessä.
Räväkkä mies on valmis myös parrasvaloihin, kun tarve vaatii. Lahikainen on saanut julkisuutta vankoilla mielipiteillään venäläisten kiinteistö- ja maakaupoista.
Toissa viikolla hän puhui aiheesta Yle TV1:n A-studiossa yhdessä kansanedustaja Suna Kymäläisen ja Suomalais-Venäläistä kauppakamaria edustaneen Esko Ahon kanssa.
— Soittivat minulle televisiosta päivää tai kahta aiemmin. Lupasin mennä, vaikka en esiintymisestä tykkääkään. Kyllä jännitti kovasti.
Televisioesiintymisen jälkeen Lahikainen on saanut paljon palautepostia. Samoin ajattelevilta on tullut sähköposteja ja puheluja satamäärin.
— Mukava saada tukea ajatuksilleen. Asiat pitää nostaa pöydälle. Poliitikot mielistelevät Venäjän suuntaan ja pyllistävät samalla kotimaalle.
Lahikaista sapettaa se, että venäläisille myydään julkisia rakennuksia ja yrityskiinteistöjä, joihin ei ilmaannu kauppojen jälkeen mitään elämää.
— Tästä on vaikka kuinka monta esimerkkiä, kuten Luumäen motelli, Hotelli Saimaanranta ja Tiuruniemi. Tontti tai kiinteistö pitäisi käyttää siihen tarkoitukseen, johon ne on myyty. Niiden pitäisi tuoda investointeja ja työpaikkoja, mutta ne jäävät tyhjilleen rapautumaan.
Lahikaisen mielestä venäläiset ostaat maata ja kiinteistöjä saadakseen rahansa turvaan Suomeen, eivätkä suinkaan investoidakseen.
Lahikainen oli valmis nousemaan barrikadeille, kun venäläiset suunnittelivat kylpylää hänen mökkimaisemiinsa Savitaipaleen Pettilän kylään. Hän oli mukana Pro Pettilä -liikkeessä, jonka tarkoituksena oli saada Pettilän kylään suomalaista liiketoimintaa. Lahikainen jätti oman ostotarjouksen kiistellystä tontista, mutta kauppoja ei syntynyt.
— Nyt se venäläisten tontti kasvaa heinää. Piti tulla kylpylä, ei tullut. Piti tulla liikuntakeskus ampumahiihtoratoineen ja kulttuurikeskus elokuvateattereineen. Kuka sinne keskelle metsää menisi elokuvia katsomaan?
Suorasanainen mies ei ole saanut pelkästään ihailijoita ja tukijoita.
— Minua on käyty uhkailemassa mökillä. Pihaan on ajettu yöllä autolla ja on räpsytelty valoja.
Lahikainen tähdentää, etteivät venäläiset haittaa häntä ostosturisteina tai mökkilomalaisina. Hän ymmärtää naapurimaan matkailijoiden merkityksen Etelä-Karjalan taloudelle.
— Mutta ei Prisman jono siitä lyhene, vaikka emme heille maata myisikään.
Lahikainen väittää, että rakennusalalla on paljon ongelmia venäläisten asiakkaiden kanssa ja että monelta firmalta on jäänyt rahaa saamatta.
— Näistäkään ei uskalleta ääneen puhua.
Lahikainen kertoo, että monta kertaa yrittäjän ainut konsti periä saatavia on kääntyminen käräjäoikeuden puoleen. Oikeuskäsittelyn myötä venäläisasiakkaan viisumi on uhattuna ja laskun maksamiseen tulee vauhtia.
Viisumivapautta hän vastustaa jyrkästi.
— Silloin suomalaista viedään kuin kuoriämpäriä.
Saimaanharjulla asuva yrittäjä kurvaa usein jo ennen aamuviittä firmansa pihaan Lentokentäntielle Lappeenrannassa.
— Eipä näy juuri muita yrittäjiä siihen aikaan liikenteessä.
Lahikaisen työpäivä venähtää kiireisinä aikoina helposti jopa 18-tuntiseksi. Kotiin hän ehtii iltamyöhällä.
— Töitä teen myös viikonloppuisin. Mutta silloin vien papereita mökille, eikä se tunnu niin työnteolta, kun katselee välillä Saimaata ja kuuntelee hiljaisuutta.
Liikuntaharrastuksia Lahikaisella on vaikka muille jakaa. Hän ui, käy salilla, pelaa kaukalo- ja sulkapalloa ja mitä milloinkin. Mies on nyrkkeillyt ja pelannut salibandya. Kolme kanoottiakin hän on rakentanut, mutta viime aikoina ei ole ollut melonnalle aikaa.
Kun Lahikainen hyppäsi jokin aika sitten uimahallissa vitosesta voltin, altaan reunalla katsoneet pojat hämmästyivät.
— Yksi poika sanoi, ettei ole ikinä nähnyt noin vanhan miehen hyppäävän.
Mutta on Lahikaisella myös harrastus, joka pitää hänet paikoillaan.
— Mökillä soittelen tornissa kitaraa. Ja laulan omaksi ilokseni.
Myös kokkaus onnistuu monipuoliselta mieheltä. Palapaistin hän mainitsee bravuurikseen.
Kiireinen yrittäjä myöntää, että omatunto soimaa lasten vuoksi.
Perheen tyttäret, 6-vuotias Linnea ja 12-vuotias Tuulia, harrastavat taitoluistelua, voimistelua ja balettia. Vaimon illat kuluvat kuljettaessa tyttöjä harrastuksiin Lappeenrantaan.
— Kisoja kerkeän katsomaan ehkä kerran talvessa. Silloin tunnen piston sydämessä. Pitäisi ehtiä enemmän mukaan.
Yhdessä 15-vuotiaan Laurin kanssa Lahikainen harrastaa laitesukellusta.
Peruskoulun jälkeen Lahikainen opiskeli ammattiopiston asentaja-koneistajalinjalla, jota hän pitää nyt ihan vääränä valintana.Hän ehti myös työskennellä osastovastaavana marketissa. Suvun miesten perimässä on kuitenkin selkeä rakentajageeni, joka ohjasi häntä.
Kipinä alalle syttyi kulkiessa samoilla työmailla muurari-isän kanssa. Lahikaisen omista lapsista vanhin, 24-vuotias Arto, on isänsä firmassa töissä. Kahdeksasluokkalainen Lauri on osoittanut samoja taipumuksia.
— Lauri purkaa ja kasaa työkoneita ja laitteita sekä hitsaa. Viisivuotiaana Lauri rakensi jo leikkimökin, ylpeä isä kertoo.
Yrittäjän uraa Lahikainen alkoi pohtia 2000-luvun alussa ollessaan rakennuksilla työmiehenä.
— Yksi asiakas sanoi, että mikset perusta omaa yritystä, kun sinulla on noin kova asenne. Ajattelin kokeilla, pystynkö elättämään itseni yrittäjänä.
Lahikainen perusti yrityksensä vuonna 2002. Tällä hetkellä Rakennus ja saneerauspalvelu Lahikainen Oy elättää paitsi hänet itsensä myös 30 muuta. Yritykselle on nousemassa uusi, isompia ja ehompi halli sadan metrin päähän nykyisistä toimitiloista.
— Paljon uudistuksia on luvassa. Positiivinen vire on päällä.
Hannu Lahikainen
Syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1965.
Asuu Taipalsaaren Saimaanharjulla.
Rakennus ja saneerauspalvelu Lahikainen Oy:n toimitusjohtaja.
Perheeseen kuuluu vaimo, kolme alaikäistä lasta sekä 24-vuotias poika.
Harrastaa monipuolisesti urheilua, muun muassa kaukalopalloa, uintia, uimahyppyjä, laitesukellusta.
Soittaa omaksi ilokseen kitaraa ja laulaa.
Inhoaa selkärangattomia päättäjiä.
Rakastaa perhettään ja Saimaata.
Ihmettelee, mihin Suomi on oikein menossa nykyisellä päätöksenteolla.
Kaisa Juntunen