Kannas Kivi- ja Lahnajärven välissä on täynnä mökkejä Lemillä. Hiekkatie kääntyy Kärmeniemessä mäntykankaalle, jonka nyppylällä on vankka perusta: Salpalinjaan 40-luvulla valettua betonia.
— Tuntuu hurjalta, että silloisilla kuljetuskalustoilla ja teillä on tehty tällaista. Betoni on sammaloitunut, mutta kestää aikaa ihan eri tavalla kuin nykyinen rakennusbetoni, Henry Honkanen tuumii.
Honkanen on tehnyt työtä logistiikka- ja rakennusalalla. Kärmeniemen tykkipatterin rakenteita hän katselee myös paikallishistorian harrastajana, joka osallistuu Salpalinjan opaskoulutukseen sekä puolisonsa Päivi Kauton että 34 muun kiinnostuneen kanssa. Kevään aikana he ovat tutustuneet Salpalinjan kohteisiin Kaakkois-Suomessa ja perehtyminen opastamiseen jatkuu taas syksyllä.
Salpalinja on tunnetusti Suomen suurin työmaa koskaan. Etelä-Karjalassa sodanaikainen linnoittaminen on yhä pääosin katseilta kätköissä, vaikka rakenteita on keskellä asumuksia, kuten Lemillä.
— Opaskoulutuksen alettua on aika paljon jalkauduttu tutkimaan myös pelkästään oman talon lähimaastoa, josta on löytynyt paljon kaikkea, Lemin Ruomissa asuvat Honkanen ja Kautto kertovat.
Luumäen Salpa-asema on toistaiseksi osattu hyödyntää turismikäytössä, ja kiinnostus Rutolan linnoitustöiden valjastamisesta vastaavaan on lisääntynyt, kun rakenteita on saatu putsattua näkyviin.
— Kohteita on, ja kysyntää tutustumiseen on enemmän kuin pystytään vastaamaan. Rutolassa satunnaista opastusta ovat tehneet eläkeläiset ja vuorotyöläiset, hankevetäjä Elina Lyijynen kertoo.
Opastamisen ongelmana Etelä-Karjalassa on satunnaisuus. Miehikkälässä ja Virolahdella on pitkä perinne Salpalinjan opastuksista, mutta täällä ei juuri ole oppaita eikä näiden varaamisjärjestelmää.
Kun systematiikka puuttuu, brändiä ei voi markkinoida eikä rakentaa. Kohteiden opastuksesta pitää lisäksi sopia kiinteistön- ja maanomistajien kanssa. Tässä kohtaa puuttuu yhteinen neuvotteluelin.
— Lappeenrannan matkailu voisi markkinoida, mutta jos opastuksen ohella tarjoaa maastokahvit, se ei ole opasvälitystä vaan yritystoimintaa. Oppaiden yhteisö olisi tässä parempi, Lyijynen sanoo.
Opaskoulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet järjestelmälliseen toimintaan. Lyijysen mukaan oppaiden liittymä voisi sekä opastaa Salpalinjan kohteissa että huolehtia kohteiden kunnossapidosta.
Salpalinja
Talvisodan jälkeen vuosina 1940—1941 ja 1944 Suomen itärajan läheisyyteen rakennettu puolustuslinja.
Pituus 1 200 kilometriä ja matkan varrella betonisia tai kallioon louhittuja kantalinnoitteita kaikkiaan 728.
Linnoitteista noin 20 on toistaiseksi hyödynnetty matkailunähtävyyksinä.
Etelä-Karjalassa esillä ovat Lappeenrannan bunkkerikierros, Lemin Kärmeniemen tykkipatteri, Luumäen ja Ylämaan Salpa-asemat sekä Ruokolahden Syyspohjan Salpalinja-alue.
Petteri Värtö