Pieninä palasina Lauritsala

Lappeenranta. Kuvaajat tallentavat kauppalan aikaa ennen kuin on myöhäistä. Nykypäätöksenteko lisää dramatiikkaa.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö

Kanava ja koulu, Kaukas ja telakka, SaiPa ja Hakali. Lauritsalan historiaan on tarjolla useita kulmia. Pekka Koli ja Juha Huttunen panevat niitä paikoilleen. Ennen kuin on myöhäistä.

Taustalla ovat Kolin kokemukset: Arkeologiystävä harmitteli vaikeutta hahmottaa Amazonasin kulttuuria kivenpalasista. Isän kodista Kannaksella ei jäänyt kiveä kiven päälle.

— Kuvaajana ympäri maailmaa olen huomannut, että parhaat aiheet ovat lähellä, mutta usein niitä ei koe tärkeiksi ajoissa. Ihmisiä kulkee ohi elämänvirrassa, eivätkä parhaat tarinat tule kuulluiksi, Koli kertoo.

 

Koli ja Huttunen ovat syntyneet Lauritsalassa 1950-luvun alkupuolella. Konteksti ja ympäristö on heille tuttu. Lähdemateriaalia ei tarvita kirjastosta, sitä ovat oma elämä ja ihmissuhteet.

— Irja Askola asui samassa talossa, koulupoikana kannoin postia Kanavansuulla ja kaivoin paperitehtaan perustuksia. Kuvaajanurani alkoi Lauritsalan seurakunnan kaitafilmikerhosta, Koli luettelee.

Materiaalia nousee myös muualta. Kauppalan valot ovat himmentyneet, mutta paikallishistoria pulpahtelee eri muodoissa. Lauritsalan pojat tapaavat taajaan, Osulan historia on kansissa.

 

Dokumentti on nostalginen matka Lauritsalan kauppalan vuosiin. Huttusen mukaan ydinvuodet ajoittuvat sodasta kuntaliitokseen 1967, mutta materiaalia on myös 1930-luvulta.

Haastateltavien aikalaisten tarinat ja niiden keskinäinen dialogi limittyvät filmien ja valokuvien sekaan. Juonen sijasta esiin nousevat palaset, joihin entisen kauppalan historia kiinnittyy.

Elokuvan kuvaukset alkoivat Lauritsala-päivänä viime kesänä. Kiertoajelulla kuvamateriaalia tuli alueen nykynäkymistä, vuoden lopulla entiset kiekkoilijat kertoivat suhteestaan SaiPaan.

 

Miehet etsivät ja kokoavat lisämateriaalia, minkä muilta töiltä ehtivät. Facebookissa on verkot muistojen kalastukselle. Taito Pasasen 1960-luvun kaitafilmejä löytyi laatikollinen tämän tyttären autotallista. Niitä on digitoitu ja UPM:n valokuva-arkistoa kahlattu. Kuvia on paljon ja valinta vaikeaa.

Tarinoitakin on kasautunut, ja niistä kiinnostavimmat seulotaan dokkariin.

— Haastatellaan kauppalan vaikuttajia, Kaukaan työntekijöitä, eikä Lauritsalan lukion ensimmäistä ylioppilasta Arvi Lindiä voi sivuuttaa.

 

Käsikirjoitus käynnistyi suunnitteluapurahan turvin pari vuotta sitten. Netissä on fiilistelyklippi Olipa kerran kauppala — Lauritsala, mutta kunnallinen päätöksenteko kirjoittaa tekstiä uusiksi.

—Dokumenttia ei voi suunnitella ja käsikirjoittaa valmiiksi. Asioita alkaa tapahtua, kun alkaa tehdä jotain. Tässäkin ollaan mukana jossain virrassa, Lauritsalan lukion ylioppilas Koli kertoo.

Opinahjo on päätetty lakkauttaa, SaiPa pelaa huippukautta. Aikalaiskertojien haastattelut jatkuvat tänä vuonna, ja kameran etsin hakeutuu myös lukion viimeisiin ylioppilasjuhliin.

— Dokumentti on ajankohtainen. Kuntien pakkoliitoksista ja suurista sote-alueista puhutaan taas. Lauritsalassa saatiin hyvää aikaan vaikeina aikoina, ja historiahan jollain tapaa toistaa itseään…

Oli kerran kauppala

Lauritsala oli itsenäinen kauppala vuosina 1932—1967.

Kauppala kokosi kanavan lähelle syntyneet teollisuus- ja asuinalueet omaksi kunnaksi. Vaalittavana oli kanavan suun teollisuusyhdyskunnan historiallinen perinne.

Lappeenrannassa Lauritsalan kaupunginosa käsittää vain entisen kauppalan keskustan.

Oli kerran kauppala -videoklippi nettiosoitteessa http://visible.fi. Telakkaperinteeseen liittyvä videoklippi S/s Hurma löytyy nettiosoitteesta http://storytv.fi.

Tunnin mittaisen dokumentin on tarkoitus valmistua vuonna 2015.

Petteri Värtö