Marjut Ropo-Lyytikäisen mieleen tuli kirjastomummo. Onhan olemassa lukukoiriakin ja päiväkodeissa päiväkotimummoja ja -vaareja. Kirjaston asiakasraatilainen oli mukana pohtimassa uudenlaista toimintaa kirjaston palveluita monipuolistamaan.
Ideaa seurasi kysymys.
— Voisitko sinä olla se kirjastomummo?
Tietysti Ropo-Lyytikäinen voi, hänhän rakastaa sekä lukemista että lapsia. Ja kaipaa vastapainoa vammaisen miehensä ja muistisairaan äitinsä hoitamisen lomaan.
— Tykkään olla lasten kanssa, saan lapsista energiaa. Kirjastomummona saan antaa itsestäni ja saan itselleni, jotta jaksan kotona.
Kun kirjastomummo oli lapsi, hänelle luettiin paljon ja hänestä kasvoi innokas lukija. Koulun jälkeen lainatut kirjat tuli luettua ja palautettua jopa saman päivän aikana. Aikuisenakin romaani vei mukanaan niin, että joskus töihin tuli mentyä ilman yöunta, kun kirja piti saada loppuun. Omille lapsilleen hän kertoi satuja ulkomuistista, vanhojen tarinoiden järkyttävimpiä kohtia hieman pehmentäen.
Ropo-Lyytikäisen elämässä oli parinkymmenen vuoden jakso, jolloin lukuaika oli vähissä. Mutta kun lapset muuttivat omilleen, tuli tyhjiö, jonka täyttivät ensin opiskelukirjat ja sitten kaunokirjallisuus.
— Minulla on aina kirja mukana. Jos istun bussissa tai junassa, luen, jos istun odottamassa jonnekin pääsyä, luen.
Ja mieluiten kirjaa, jota voi nuuhkia ja sormeilla — toisin kuin sähköistä tekstiä.
Kirjastomummon päätehtävä on lukea lapsille. Hän voisi olla myös koululaisten tukena iltapäivisin vaikka läksyjenteossa.
Ropo-Lyytikäinen kuulee mielellään vanhempien toiveita siitä, milloin heille sopisi parhaiten poiketa lasten kanssa kirjastoon satuja kuulemaan.
— Nyt on tarjontaa, jos on kysyntää. Minulla on aikaa myös aamupäivisin.
Kirjastomummouteen Ropo-Lyytikäinen on valmistautunut testiryhmän avulla. Sen lapsijäsenet antavat palautetta kokonaiselämyksestä ja äitijäsen äänenkäytöstä.
— Saatan lukea tahallani väärin, vaikka että heppa sanoo hauhau, jolloin saan lapset mukaan, eivätkä he ole vain kuulijoita.
Ropo-Lyytikäisen lempisaduissa on sadun perusasetelma, vähän jännitystä ja lopuksi käy aina hyvin.
Lappeenrannan kaupungin avoimet ovet 23.9., ohjelmaa kaupungin eri toimipisteissä. Pääkirjasto avoinna kello 24 saakka, kirjastomummon satuhetki kello 17.30—18.
Marjut Ropo-Lyytikäinen
Asuu Lappeenrannan keskustassa kirjaston naapurikorttelissa miehensä ja kahden koiransa kanssa.
59-vuotias omaishoitaja, kolmen lapsen äiti ja neljän lapsenlapsen mummo.
Päätti muutama vuosi sitten jättää työelämän Nordean tiimiesimiehen paikalta.
Harrastuksia ovat kirjat, koirien ulkoiluttaminen, kuntosali, yhdistystoiminta ja seniorien draamakurssi.
Lempikirjailija on norjalainen rikoskirjailija Jo Nesbø.
Jättää väliin kotimaiset naiskirjailijat, sillä ei halua kirjan sisällön muistuttavan omaa elämäänsä.
Etti Kantola