Laji on runsastunut nopeasti parin vuoden aikana.
Anne Kokkonen
Villisika näyttää ottaneen oman paikkansa Suomen luonnosta. Kaakosta levittäytynyttä lajia tavataan tällä hetkellä kaikkialla Etelä-Karjalan riistanhoitopiirin alueella.
Villisiattomia alueita on enää vain taajamissa sekä paikoin Saimaan rannalla. Kuutostie hirviaitoineen estää sikojen laumavaellukset, mutta yksittäisiä tiedustelijoita liikkuu käytännössä kaikkialla.
Tuorein laajenemishavainto on torstai-illalta Suomenniemen Kiesilästä. Parikymmenpäisen lauman nähtiin ruokailevan pellolla.
Kannan runsastuminen on ollut viime vuosina nopeaa. Syyksi arvioidaan lauhoja, vähälumisia talvia sekä villisian tehokasta lisääntymiskykyä.
— Villisika on tikittävä aikapommi. Toivottavasti meillä ei käy kuten Ruotsissa, jossa villisikakanta räjähti käsiin, Parikkalan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Ilkka Tiainen muistuttaa.
Parikkalassa sikoja oli enimmillään toistasataa ja niitä verotettiin jopa 40 yksilön vuosivauhdilla. Nyt villisikojen lukumäärä on laskenut 60—70 yksilön tasolle.
— Pedot ottavat omansa ja osa vaeltelee, Tiainen toteaa.
Villisiat ovat nopeita liikkeissään, ja siksi niiden määrän arvioiminen on hankalaa etenkin itärajan tuntumassa. Yhtenä päivänä sikoja voi olla alueella kymmenittäin ja seuraavana päivänä metsä on täysin tyhjä.
— Riistakamerat ovat hirvijahdin ohella erinomainen apu villisikoja laskettaessa, Rautjärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Veikko Kovanen korostaa.
Riistanhoitopiirissä tehdään parhaillaan villisikojen määrän kartoitusta. Laskenta loppuu marraskuun lopussa, ja kanta-arviot toimitetaan maa- ja metsätalousministeriön käsittelyyn.
Metsästäjät toivovat, että afrikkalaisen sikaruton leviämispelossa asetettu villisikojen ruokintakielto kumottaisiin. Liikkuvan villisian metsästäminen on erittäin hankalaa, mutta metsästystä tarvitaan kannan kasvun rajoittamiseksi.
Pelkästään Etelä-Saimaan riistanhoitoyhdistyksen alueella on ammuttu tänä vuonna 24 villisikaa. Myös maakunnan länsilaidalla vaeltavaa laumaa on karsittu tähän mennessä neljällä yksilöllä. Villisian metsästysaika jatkuu kesäkuun alusta helmikuun loppuun asti, ja kiivaimman jahtikauden arvellaan käynnistyvän lumen tultua maahan.
Koska villisika on tulokaslaji, sen vaikutuksia Suomen alkuperäiseen luontoon voidaan vain arvailla. Toistaiseksi on saatu näyttöä siitä, että villisikalaumat aiheuttavat vahinkoa viljelyksille sekä kuusitaimikoille.