Kerrosluku kasvaa Lappeenrannan keskustassa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö (KKES) suunnittelee Karjalan kulman kiinteistön länsisiiven tilalle nykyistä korkeampaa uudisrakennusta. Siinä hyvät uutiset.
Kiinteistönomistajalle uudisrakennus merkinnee mahdollisuutta kerryttää varallisuutta. KKES on yleishyödyllinen kulttuuritoimintaa, taidetta ja tiedettä tukeva apurahasäätiö. Sen tarkoituksena on vaalia karjalaisia perinteitä ja tukea karjalaista aineellista ja henkistä viljelyä sekä siirtokarjalaisten perinneharrastustoimintaa. Koska muut eivät sitä tee, lienee vain hyvä, että säätiö haluaa lihottaa rahastojaan vastaisuuden varalle.
Säätiön suunnitelmien jalkoihin on jäämässä osa paikallista kulttuurihistoriaa. Lappeenrannan vanhin samassa paikassa toiminut ravintola Kippari-Krouvi sijaitsee purettavaksi suunnitellun rakennuksen kivijalassa.
Pieni kuppila, mutta on sieltä johdettu teatteriakin silloin, kun sitä tehtiin työväennäyttämöllä ja kun sillä oli merkitystä kaupunkilaisille. Nyt se lienee ainoa ympärivuotinen seilorihenkinen ravintola Saimaan äärellä.
En minä muuten, mutta kun tuntuu, että KKES ei pidä kapakoita kulttuurina. Viimeksi säätiön jäljiltä raunioitui 1930-luvulla toimintansa aloittanut Wanha Jokela Joensuussa. Sekin oli vanhin ravintola kaupungissaan.
Kulttuurihistoriallisten kiinteistöjen paneminen lihoiksi on aina kylmäävää, vaikka kaupunkikuva kohenisikin. Erityisen kylmäävää siitä tulee, kun grynderinä häärii kulttuuritoiminnan vaalijaksi ilmoittautunut pelaaja.
Sellainen aika, millaiset patruunat, vai toisinpäin? Mieleen nousee karjalainen kauppaneuvos Juho Lallukka (1852—1913). Kulttuuritoiminnan tunnustettu tukija suhtautui ravintolatouhuihin huomattavasti hövelimmin.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kulttuuritoimittaja.