Nauru on universaali ilmiö

Opinto-ohjaaja kehotti Lappeenrannassa kasvanutta Joonas Uttia hakeutumaan töihin paperitehtaalle. Utti valitsi toisin. Nyt hän piirtää yhtä Suomen menestyneintä piirrossarjaa. -(Sunnuntai-liite, Kuva Vesa Laitinen)

Kynä on kuulunut Joonas Utin käteen aina. Kun hän oli pieni, hän piirteli Aku Ankkaa muistuttavia hahmoja.

– Faija näki ne, ja sanoi, että joskus teet tuota vielä työksesi.

Utista se kuulosti mahdottomalta: kuka nyt työkseen piirtäisi?

Nyt hän piirtää.

Utin tunnetuin luomus on Kikattava Kakkiainen, tarina nauravasta ja elämänmyönteisestä ötökästä, joka voittaa vaikeudet ilon avulla.

 

Kaikki alkoi Lappeenrannan kuvataidekoulusta 1980-luvun lopulla. Utti oli viisivuotias, kun hänen vanhempansa veivät hänet ensimmäiselle piirustuskurssille.

Piirtäminen jatkui harrastuksena niin kauan kuin Utti asui Lappeenrannassa – parikymppiseksi saakka.

– Välillä oli kausia, jolloin ei oikein olisi huvittanut piirtää, mutta parhaillaan minulla oli kolmekin kurssia käynnissä yhtä aikaa, Utti muistelee.

Koulussa opinto-ohjaaja kyseli Utilta tulevaisuuden haaveista. Varovaisesti hän mainitsi piirtämisen, jos siitä ihan ammatin voisi tehdä.

Opinto-ohjaaja tyrmäsi ajatuksen ja kehotti menemään ammattikouluun ja töihin paperitehtaalle.

Utti ei mennyt. Sen sijaan hän kirjoitti ylioppilaaksi Lauritsalan lukiosta ja meni Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan medianomiksi.

Piirtäminen kiinnosti häntä edelleen, mutta vielä silloinkaan hän ei oikein tiennyt, kuinka tekisi siitä itselleen ammatin.

– Opinnoissa painotettiin muita asioita, ensimmäisinä opiskeluvuosina opiskelin lähinnä web-suunnittelua. Se oli lähimpänä sitä, mitä halusin tehdä.

Kesken opintojen Utti meni töihin, ensin harjoitteluun ja sitten palkkatöihin. Animaatioassistenttina työskennellen hän varmistui siitä, että haluaa piirtää työkseen.

Haave muuttui tavoitteeksi. Heti valmistumisen jälkeen Utti ja hänen työtoverinsa Anttu Harlin perustivat Anima Boutiquen ja ryhtyivät piirtämään ja tuottamaan.

 

Kikattava Kakkiainen syntyi samoihin aikoihin Utin nyt nelivuotiaan tyttären kanssa.

Tyttären syntymä oli suuri elämänmuutos, Utti sanoo. Asioita ryhtyi katsomaan lapsen näkökulmasta, vielä enemmän kuin aikaisemmin.

Samalla hän vakuuttui siitä, että haluaa piirtää nimenomaan lapsille. Se on palkitsevaa ja haastavaa.

– Lapset ovat fiksuja, ja heille pitää tehdä hyvää ja laadukasta sisältöä.

Laatua Utti kumppaneineen teki, ja sen huomasivat myös katsojat. Kikattavan Kakkiaisen ensimmäiset jaksot nousivat Ylen katsotuimmaksi lastenohjelmaksi pian ensiesityksen jälkeen kesällä 2013.

Utti suhtautuu Kakkiaisen suosioon vaatimattomasti. Vaatimattomuus huokuu Utista muutenkin. Hän sanoo asennoituvansa usein tilanteisiin varauksellisesti eikä pidä ylenpalttisesta huomiosta.

Esimerkiksi Kikattavaa Kakkiaista koskevat haastattelut antaa yleensä Utin yhtiökumppani, Kakkiaisen toinen isä Harlin.

– Häneltä puhuminen sujuu luonnostaan. Mutta pakko tässä on itsekin oppia, jos ulkomaille meinaa suunnata.

Sinne Utti ja hänen yhtiönsä ovat suuntaamassa. Kikattavan Kakkiaisen parhaillaan tekeillä olevat uudet jaksot on myyty ennakkoon kymmeneen maahan. Se on suomalaiselle tv-sarjalle paljon.

 

Menestys ei ole tullut ilman kovaa työtä. Välillä työsähköposteja joutuu lukemaan iltaisinkin, mutta Utti pyrkii tekemään sen tyttären nukkumaanmenon jälkeen.

Raja perheen ja työn välille on ollut pakko vetää. Se on ollut haasteellista. Joskus työpäivät venyvät väkisin.

Ennen tyttären syntymää niin kävi useamminkin. Nyt perhe asettaa luonnolliset raamit työpäivien pituuksille. Kokonaan perhe ei kuitenkaan työaikoja määrittele.

– Ei se niinkään voi mennä, että perheen takia työnteko jää kokonaan taka-alalle. Työkin on tärkeää.

Sitä paitsi nykyisin Utin on helppoa yhdistää työ ja perhe. Tytär on paitsi inspiraation lähde, myös armoton tuomari ja koeyleisö.

Utti treenaa tarinankerrontaa keksimällä iltasatuja tyttärelleen. Osa saduista päätyy sarjaan. Siinä on riskinsä.

– Hän kyllä muistaa, jos jotain kohtaa on sadussa muutettu ja huomauttaa, että ei se noin mennyt.

 

Tao Tao, tohtori Sykerö, Alfred J. Kwak ja Matka maailman ympäri 80 päivässä, Utti luettelee lapsuutensa suosikkeja.

Hänen kaikki lempisarjansa oli piirretty samanlaisella viivatekniikalla. Tosin ei Utti sitä lapsena tajunnut.

– Silloin ne vain näyttivät hyvältä. Sillä perusteella sitä varmaan valitsi, mitä katsoi.

Sama tekniikka näkyy tänään Kikattavassa Kakkiaisessa. Se miellyttää myös nykyaikuisten silmiä, osittain siksi, että tämän päivän kolmikymppiset näkevät Kakkiaisessa muistoja omasta lapsuudestaan.

Ja kuulevat. Kakkiaisen kertojana toimii nimittäin Inkeri Wallenius, sama kertoja, joka luki tarinaa kymmeniä vuosia sitten muun muassa Tao Taossa ja Peukaloisen retkissä.

 

Kakkiaisen teemoja ovat nauru ja myönteinen elämänasenne.

Nauru on universaali ilmiö, Utti sanoo. Lapset rakastavat nauramista, ja siksi on luontevaa tehdä lasten piirossarjaa nauramisesta.

Tv-sarjan jaksoissa Kakkiainen kohtaa ongelman ja ratkaisee sen positiivisen ajattelun ja ilon avulla. Tablettisovelluksessa pelaajan tehtävä on saada Kakkiainen ja muut sarjan hahmot nauramaan kutittamalla niitä sormenpäillä.

Mikä Uttia naurattaa?

Toimittajan kysymykset ainakin, hän naurahtaa. Onneksi on muitakin ilon aiheita.

– Hauskuus on monesti tilanteeseen sidoksissa. Se naurattaa, kun jossain rikotaan tilanteen normeja. Joskus hölmötkin asiat naurattavat, esimerkiksi se, jos laulujen sanoja lauletaan tahallaan väärin.

Myös arki on hauskaa. Edellisen kerran Utti muistelee nauraneensa kyyneleet silmissä pitkän työpäivän jälkeen. Hän oli kotimatkalla työmatkalta.

– Oli rento fiilis, heiteltiin siinä ideoita, että mitä seuraavaksi tehtäisiin. Se oli sellaista, kun nauru vain tarttuu kaverista toiseen.

 

Utti asuu nykyisin perheensä kanssa Helsingissä. Lappeenrannasta hän muutti pois yli kymmenen vuotta sitten, mutta pitää edelleen itseään lappeenrantalaisena.

Hän vierailee kaupungissa säännöllisesti, sillä hänen siskonsa asuu perheen vanhassa kotitalossa. Vanha kotikaupunki on päässyt myös Utin töihin.

– Olen piilottanut töihini ainakin Willimiehen, Lappeenrannan vesitornin ja postinumeron. Sitä en kerro, mistä ne löytyvät.

Lapset ovat fiksuja, ja heille pitää tehdä hyvää ja laadukasta sisältöä.

Joonas Utti

Antti Joonas Utti

Syntyi vuonna 1982 Valkealassa.

Muutti 5-vuotiaana perheensä mukana Lappeenrantaan.

Valmistui ylioppilaaksi Lauritsalan lukiosta ja medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Omistajana kahdessa tuotantoyhtiössä: Anima Boutique ja Gigglebug Entertainment.

Perheeseen kuuluvat vaimo, tytär ja keväällä syntyvä vauva.

Rakastaa perhettä ja työtään.

Inhoaa jahkailua.

Ihmettelee ihmisiä, heidän eleitään ja olemustaan.

Kirjoittaja:
Jonna Mielonen-Jumisko