Riina Nokso-Koivisto
Karoliina Kupias on taideuransa aikana siirtynyt niin tekniikasta kuin materiaalista toiseen. Hän on tehnyt tekstiilitaidetta, mosaiikkitöitä, akvarelleja, valokuvia. Yksi teema pysyy silti muuttumattomana: rakkaus Saimaaseen.
— Luonto, vesi, luonnon rytmi, valot ja varjot. Ne ovat asioita, jotka minua kiehtovat ja kiinnittävät huomioni. Jos saa vangittua edes jotain siitä kauneudesta, on ihan sama millä tekniikalla sen tekee, Kupias kertoo.
Kupias tarkkailee Saimaata kesät talvet. Perhe asuu veden äärellä Taipalsaaren Kuivaketveleessä. Kesämökki sijaitsee Sulkavan Lohilahdella, keskellä norppavesiä.
— Ulkoilen Saimaalla lähes kaikin keinoin, hiihdän, luistelen, kävelen, veneilen, uin.
Kerran Sulkavan mökillä hänen uimakaverikseen osui norppa. Matkauimarin nostaessa päänsä vedestä norppa tapitti vain muutamien metrien päässä.
— Veneestä käsin olemme nähneet norppia usein, mutta tämä oli ainutlaatuinen kokemus. Tuli jopa hieman epävarma olo siitä, miten norppa oikein suhtautuu ihmiseen vedessä, Karoliina Kupias kertoo.
Karoliina Kupiaksen nimi saattaa olla monille tuttu ihan muualta kuin taidenäyttelyistä. Kupias kuuluu Vartiaisten vauraaseen yrittäjäsukuun. Kun tuoreet verotiedot vuosittain julkaistaan, Kupias tuntee olonsa kiusaantuneeksi.
— Olen toki kiitollinen siitä, että suvun varakkuus on mahdollistanut hörhöilyni taiteilijana.
Miten yrittäjäsuvun tyttärestä tuli taiteilija eikä yritysjohtaja?
— Ei minulla oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Jo pienenä kulutin sakuroita ja piirustuslehtiöitä ja nautin samoilusta metsissä ja rannoilla.
Kun myöhemmin tuli aika valita ammatti, perhe ei ollut järin innoissaan Karoliinan halusta opiskella tekstiilitaiteilijaksi. Olihan tyttö matemaattisesti lahjakas ja päässyt hyvillä arvosanoilla suoraan yliopistoon. Ammatinvalinta ei silti tehnyt hänestä perheen mustaa lammasta.
— Sitä paitsi isänisäni oli akvarellisti, joka lähti Wärtsilälle elättääkseen perheensä. Olen siis myös akvarellistien sukua. Isäni taas on harrastanut valokuvausta. Sain 10-vuotiaana häneltä oman kameran, jonka kuvat kehitettiin isän valokuvapimiössä.
Sana hörhöily ei toki oikeasti kuvaa Kupiaksen uraa. Hän työskenteli pitkään tekstiilitaiteilijana. Rakkain työtehtävä oli Taipalsaaren kirkon tekstiilien suunnittelu ja toteutus.
Kymmenisen vuotta sitten hän lähti opiskelemaan kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakouluun Imatralle.
— Nuorena en uskaltanut hakea taideakatemiaan ja mietin jälkikäteen, olisiko minusta ollut siihen. Se kysymys ajoi opiskelemaan.
Taideopinnoissa hän erikoistui maalaukseen ja valokuvaukseen.
Akvarellien ja valokuvauksen pariin Kupiaksen ajoi myös pieni käytännön pakko. Aiemmin nainen oli tehnyt isoja mosaiikkitöitä, joita löytyy muun muassa Saimaanharjun koulukeskuksesta Taipalsaarelta ja Mäkelänrinteen uimahallista Helsingistä.
Työasento, polvillaan konttaaminen, alkoi kuitenkin koetella fysiikkaa. Kolme vuotta sitten tapahtunut auto-onnettomuus oli kipeälle selälle viimeinen niitti. Avun Kupias löysi Lappeenrannan crossfitistä, jota nykyisin harrastaa intohimoisesti.
Kupias kokee, että taiteilijan työ on muutenkin kuin fyysisesti rankkaa. Kilpailu taiteilijoiden kesken on kovaa. Aina pitäisi olla anomassa esimerkiksi näyttelyaikoja tai apurahoja.
— Tässä iässä ei enää huvittaisi anella mitään.
Apurahaa hän ei ole hakenut uransa alkuvaiheen jälkeen. Itse taiteen tekeminen sytyttää kuitenkin edelleen.
— Vieläkin tulee välillä uskomaton tunne, että saan tehdä työkseni tällaista.
Karoliina Kupiaksen näyttely Kulkijan päiväkirjasta Täky-galleriassa Lappeenrannassa 31.3. saakka.
Karoliina Kupias
Syntynyt vuonna 1957 Tampereella.
Asuu Taipalsaarella.
Perheeseen kuuluvat puoliso Heikki Kupias, aikuiset pojat Pietari, Pyry ja Roope.
Laroxin perustajan Nuutti ja Tyyne Vartiaisen tytär.
Valmistunut tekstiilisuunnittelijaksi Kuopion taideteollisuusoppilaitoksesta vuonna 1985 ja kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta 2007.