Kuvat Marleena Liikkanen
Lemillä Heikkilän kylässä omassa rauhassaan kohoava talo on sekä kaunis että erikoinen. Koko Suomessakaan tuskin on monta 1800-luvun taloa, jossa alakerran seinät ovat poikkeuksellisesti puolitoista metriä paksua kivimuuria ja yläkerta perinteistä hirttä.
Koukun suku on asunut samalla kumpuilevassa maastossa sijaitsevalla tilalla vuodesta 1773 lähtien, kertoo päärakennuksen katolla oleva viiri.
Kukaan ei tiedä, kauanko nykyinen päärakennus on seissyt samoilla sijoillaan.
— Tämä lienee rakennettu 1880- tai 1890-luvulla, sanoo tilan nykyinen isäntä, Lemillä maaseutusihteerinä työskentelevä agrologi Mika Koukku.
Erikoiseen rakenneratkaisuun päätymisen syy ei ole selvillä. Ruskeat luonnonkivet on tiettävästi tuotu Ruomin kylästä noin kymmenen kilometrin päästä hevospelillä. Lohkareet on taitavasti aseteltu järeäksi seinäksi käytännössä suoraan kallion päälle.
— Tässä talossa ei ole mitään rossipohjia, naurahtaa Koukku.
Tila on muutenkin erikoinen: tiettävästi se on ensimmäinen paikka, jossa on valmistettu ja myyty Lemin kuuluisaa lammaspaistia särää.
Mika Koukun kanssa asuvat hänen vappuna 92 vuotta täyttävä äitinsä Vappu Koukku ja tämän vuotta vanhempi sisar Hilja Lensu. Rollaattorilla liikkuvat sisarukset pärjäävät kotona, sillä heitä käy aamuin ja illoin katsomassa kotihoidon työntekijä.
Mika Koukku huolehtii esimerkiksi siitä, että sisaruksilla on päiväksi ruokaa lämmitettäväksi. Hänen mukaansa kolmikon elo sujuu rauhaisasti, ja vain harvoin syntyy ristiriitoja.
— Nythän ihmisten pitäisi pärjätä mahdollisimman pitkään kotona, hän muistuttaa.
Omassa kodissa asuminen on tärkeää myös Vappu Koukulle.
— Kyllä minä täällä ennemmin olen kuin Lemin Palola-kodissa, hän vitsailee.
Sisarukset katsovat paljon televisiota, ja sitä varten molemmille on isossa tuvassa television edessä omat mukavat nojatuolit huopineen ja tyynyineen.
Koska Hilja Lensu on sotaveteraani, talossa käy silloin tällöin veteraanien palveluihin kuuluva siivooja. Joskus myös Mika Koukun sisko siivoaa käydessään.
Taloon kuuluvat laajat 25 hehtaarin tilukset, jotka antavat omaa rauhaa. Lähin ihmisnaapuri on kilometrin päässä, mutta metsän eläimet tulevat lähelle.
— Pihasaunan luona on useana aamuna ollut peura etsimässä viimevuotisia omenantähteitä, sanoo Mika Koukku.
Perunapellon hän on jo kyntänyt istuttamista varten. Muuten tilan vanhat pellot on vuokrattu ulkopuolisille.
Talon viisi puu-uunia lämpenee omasta metsästä saaduilla puilla, minkä lisäksi muutamassa huoneessa on talven varalle sähköpatteri.
Polttopuuta kuluu vähintään 15 mottia talvessa, mistä kertoo pihapiirissä pilkkomista odottava koivupino. Se on näkökulmasta riippuen Mika Koukulle joko työ tai harrastus.
Talon sydän on suuren tuvan leivinuuni, joka tuo taloon puulämmitykselle ominaislaatuisen pehmeän lämmön ja johon pataruoat on helppo laittaa kypsymään.
Nykyaikainen lämpölaitos olisi Koukun mukaan tulisijoja helpompi tapa pitää talo lämpimänä, mutta sen rakentaminen vanhaan taloon olisi vaikeaa. Laitos vaatisi todennäköisesti lisäsiiven, ja sellaisen tekeminen olisi työlästä.
Muutama vuosi sitten talo remontoitiin ulkoapäin perusteellisesti, ja keltainen maali ja vaalea rappaus ovat erinomaisessa kunnossa. Oikeanlaisen rappaustekniikan löytäminen erikoiseen taloon oli hankalaa.
— Mistään ei tuntunut löytyvän tahoa, joka tietäisi, miten tällainen rakenne pitää rapata, Koukku sanoo.
Lopulta päädyttiin niin sanottuun kolmikerroslaastiin. Rappaaja joutui vetämään kiviseinään kolme erillistä ohutta rappauskerrosta, mikä vei aikaa viikkokausia. Tulos oli kuitenkin hyvä.
Työssään Mika Koukku taistelee viljelijöiden monenlaisten EU-tukihakemusten, satovahinkojen ja petovahinkojen kanssa.
— Tuntuu, että byrokratia lisääntyy koko ajan.
Kotona talon lämmittäminen, lumityöt, taimikon hoito ja muut talon työt vievät suuren osan vapaa-ajasta. Vaikka pakollisia kotitöitä voi pitää rasitteena, ovat ne myös kotoisia.
— Sisustamiseen minulla ei ole suuria intohimoja, Koukku sanoo.
Noin 150-neliöisessä talossa on kuitenkin monia sisustajan aarteita, kuten tuvan seinustalla oleva pitkä yhdestä puusta veistetty penkki.
Aarteita ovat myös maatalousnäyttelyistä saadut kunniakirjat, joita esimerkiksi saivat tilan Manta-sika ja Lento-lehmä vuonna 1959 Lemin ja Luumäen maatalousnäyttelyssä.
Isännän rooli lankesi Mika Koukulle luontevasti, kun hänen kaksi sisarustaan muuttivat muualle ja Oiva-isä kuoli yli kymmenen vuotta sitten.
— Vielä ei ole tullut mieleen muuttaa muualle, Mika Koukku sanoo.
Talon erikoisuuksia
1 Talon ensimmäinen kerros on 1,5 metriä paksu kivimuuri.
2 Tien varressa on korkea erikoisen mallinen rapakivi, joka on suojeltu.
3 Tuvassa on yli 100-vuotias yhdestä puusta veistetty noin kuusimetrinen penkki.
4 Tilalla on tiettävästi ensimmäisenä valmistettu ja myyty särää.
Kotimme kolme kultaista sääntöä
1. | Taloa on lämmitettävä aamulla ja illalla.
2. | Aamulla keitetään kahvit.
3. | Jokainen saa olla kotona vapaasti haluamallaan tavalla.
Missä
Heikkilän kylässä Lemillä.
Mikä
1800-luvulla rakennettu Koukun tila.
Kuka
Mika Koukku, Vappu Koukku ja Hilja Lensu.
Miksi
Sukutilalla iäkkäänkin on hyvä asua.