Mummo ja uteliaisuus vetivät avaukseen

Lappeenranta. Uuden kaupunginteatterin ensimmäinen ensi-ilta oli lauantaina.

Petteri Värtö

Muutama sekunti hississä tai 40 askelta portaissa. Sillä tavalla pääsee maailman ainoaan kauppakeskusteatteriin, muttei maailmaa pakoon. Kauppojen ja ravintoloiden hälinä yhtyy teatterilämpiön puheensorinaan.

— Hienon näköinen, mutta tuntuu myös varsin kotoisalta, Heli Sahlman sanoo, kun katselee pikkuhiljaa täyttyvää lämpiötä ja alemmaksi jäävien Ison-Kristiinan kerrosten lauantai-illan kuhinaa.

Teatteri ei ole enää ylhäinen yksinäinen, vaan paikka, jonne mennään keskeltä elämää, kuten viihdekeskittymissä on tehty maailman sivu.

Taipalsaarelainen Sahlman osallistui uuden kaupunginteatterin ensimmäiseen ensi-iltaan. Anni Nykäsen sarjakuva Mummo oli useille tuttu. Yhtä kiinnostavaa oli nähdä paljon puhututtanut laitos.

— Heti kun liput tulivat myyntiin keväällä, niin varattiin, tokaisi yhteen ääneen taipalsaarelaisen Jarmo Koivusen nelihenkinen seurue, jossa oli mukana myös teatterikäyntien ensikertalainen.

Koivunen on aktiivinen teatterissa kävijä, mutta nyt arvioitavana oli näytelmän lisäksi uusi teatteri. Alkuvaikutelma mustista seinistä ja katon himmeästä metallista oli ”ehkä vähän liian moderni minulle”.

Mummontossussa on kermalikööriä ja salmiakkikossua. Lappeenrantalaiset Ari ja Leila Riikonen ehtivät maistella avajaisnäytelmän nimikkodrinkkiä hyvän tovin ennen esityksen alkua.

— Tultiin hyvissä ajoin katselemaan paikkoja, ja pikkuhiljaa ne alkavat täyttyä muistakin tulijoista. Hyvät raamit täällä ainakin on, Ari Riikonen totesi.

Raamien sisällä liikkuvat uudet asiakaspalvelijat. Fazer huolehtii narikasta ja ravintolasta uudessa kaupunginteatterissa. Lappeenrannan teatterikerhon pitkä uurastus teatterin hyväksi päättyy viimein joulukuussa.

Kaupunginteatterissa ovat puhuttaneet sekä kustannukset että ohjelmisto. Lappeenrantalaiset Leea Jokimies ja Maija Parman pitävät kulttuuriin satsaamista hyvänä asiana, mutta odottavat myös hyviä esityksiä.

— Uuden teatterin avaaminen on tapaus. Tänne oli jännä tulla kaiken keskeltä, ja toivottavasti se kiinnostaa muitakin. Ohjelmistossa pitäisi olla aina yllätyksiä, naiset sanoivat.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö