Petteri Värtö
Lemin Eskot juhlistaa satavuotisuuttaan sunnuntaina. Samalla päättyy eteläkarjalaisten urheiluseurojen pari vuotta jatkunut 100-vuotisjuhlien putki, jonka aloitti Vuoksenniskan Vesa vuonna 2013. Juhlaviestien kapulaa ovat sen jälkeen kuljettaneet muun muassa Joutsenon Kullervo, Jääsken Kirijät ja Parikkalan Urheilijat sekä Korven Honka, Savitaipaleen Urheilijat ja Taipalsaaren Veikot. Mitä läkähdyttävän listauksen taustalla piilee?
Eskoilta saa ihan yleispätevän vastauksen. Liikunta ja urheilu ovat, kuten raittius ja sivistysaatekin, terveellisen elämän perusta. Nykytutkimus tukee jo 1800-luvun lopulta valistettua asiaa, jota muun muassa nuoriso-, maamies-, raittius- ja työväenseurat kiivaasti ajoivat. Seurojen perustamisen jälkeen syntyi tarve kokoontua yhteen ja samaan paikkaan, seurantalolle. Niiden rakentamisella valmistuivat puitteet myös urheilemiselle.
— Lemillä urheiltiin nuorisoseuran alaosastona. Kun lemiläisiä alkoi hakeutua naapuripitäjien urheiluseuroihin, päätettiin perustaa erillinen urheiluseura, kirjoittaa Anu Talka Lemin historiassa Pitäjän ison kiven takana.
Seurantaloille jäi kerho- ja opistomuotoinen liikkuminen sekä muu kulttuurin harjoittaminen. Urheiluseuroissa alkoi ja on jatkunut kilpailu ruumiinkulttuurissa ja urheilijoista — sekä urheilulajien edustamisesta maakunnassa.
Eskot on maaseutuseurojen tapaan yleisseura, vaikka sen kilpailutoiminta keskittyy ampumahiihtoon. Yleisseura on yleensä yhden lajin seuraa elinvoimaisempi, koska vastuu jakautuu. Maalla sitä kantavat harvat valitut.
— Jäsenmäärä on yksilölajeissa laskeva. Varsinainen toiminta perustuu koko järjestökentän yhteistyöhön, sillä kenttä on laaja ja jokaisessa järjestössä samat toimijat, Eskojen puheenjohtaja Jukka Kärmeniemi sanoo.
Yleisseurat ylittävät kuntarajojakin. Eskoilla on yhteistyötä esimerkiksi Lappeen Riennon kanssa. Pienillä yleisseuroilla on harvoin varaa harjoittaa joidenkin eteläkarjalaisten lajiseurojen ylellisyyttä, keskinäistä kinastelua.
Urheiluseurojen tasavuosiputki jatkuu maakunnassa vuosina 2019 ja 2020, jolloin Lappeen Riento ja Luumäen Pojat lähtevät toiselle sadalle. Maljoja nostelevat ja puheita pitelevät ne, jotka kykenevät liittoutumaan.
— Seuratoiminta on aaltoliikettä. Uusia lajeja tulee, ja tilanteet vaihtelevat. Seura, jolla on laaja suhdeverkosto ja paljon kumppanuuksia, pärjää, toteaa Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilun aluejohtaja Reijo Rinkinen.
Hänen mukaansa urheiluseurojen jäsenmäärä on säilynyt vakiona maakunnassa. Ihmiset haluavat kuulua seuroihin, ja se on myös ainoa mahdollisuus kilpaurheilla. Hyvinvointia voi yhä rakentaa seurojen harteille.