Vesa Salminen
Jan Vesalehto vetää poikansa Kaapon luistinten nauhat tiukalle. Edessä on Wiipurin Susien 11-vuotiaiden joukkueen kolmas ottelu jääpalloturnauksessa.
Vuonna 2013 perustettu lappeenrantalaisseura panostaa matalan kynnyksen harrastukseen. Susien verkkosivut väittävät, että kyseessä on Suomen iloisin jääpalloseura.
– Susissa on avoimet ovet tulla mukaan omilla ehdoilla, jokainen omien kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Jos jää pari harjoituskertaa väliin, siitä ei sakoteta, turnausjoukkueen valmentaja Vesalehto sanoo.
Jääpallon valintaan on monia erilaisia syitä: edullisuus, vetäjien ja vanhempien oma urheilutausta tai suora liuku luistelukoulusta.
– Seuraan on helppo tulla. Nettisivuilta jo huokuu tervetullut ote. Ei ole tulossa kilpaurheiluun, Susien joukkueen toinen vetäjä Erik Forstén sanoo.
Juniorit maksavat jäsenmaksuna viisi euroa ja erikseen turnauksiin vakuutuksen ja lisenssin sekä kyydit ja omat varusteet.
Idoleita nuoret ottavat supertähdistä. Susien kopissa yhdeksi esikuvaksi nimetään Jokereista Pietariin täksi kaudeksi siirtynyt Steve Moses, mutta myös oman lajin tähti, Venäjällä pitkään pelannut maailmanmestari Sami Laakkonen löytyy listalta.
– Varmaan jääpalloon voisi tulla enemmän pelaajia, jos jääkiekko ei olisi niin ylhäällä meidänkin kaupungissamme. Mutta ei se meitä masenna, Vesalehto miettii.
Uinti Imatran puheenjohtaja Mika Vanhatalo vetää seurassa kilparyhmä kolmosta. Hänen mukaansa polku uintiin kulkee yleensä uimakoulun kautta vesirallikurssille ja edelleen tekniikkakurssille. 15-16-vuotiaille on luotu oma harrastusryhmä.
– Eiväthän kaikki ole luonteeltaan kilpailijoita, Vanhatalo sanoo.
Vanhatalon mukaan uinnista pois lähtijöitä on vähän, kun laji on kerran otettu omaksi, mutta useamman lajin harrastajia on paljon.
– Uimarit ovat tavallaan oma joukkueensa omassa ryhmässään. Koetaan, että tämä on meidän joukko.
Pontuksen Nouseva Voima markkinoi itseään lupaamalla tuottaa junioreille edukkaaseen hintaan parasta mahdollista palvelua. Suosikkilajissa ei ole pulaa pelaajista.
– Teemme suoraselkäisesti hommia ja kerromme avoimesti kaikille, mitä teemme ja mihin rahat menevät, puheenjohtaja Joni Koppo sanoo.
Kopon mukaan uusia ryhmiä perustetaan 1-3 vuodessa sitä mukaa kun vetäjiä saadaan. PoNoVo on lappeenrantalainen, mutta ei nimestään huolimatta enää pelkkä kaupunginosajoukkue.
– Olemme kasvattajaseura.
Uusia ponovolaisia imuroivat eniten jo pelaavat nuoret, jotka houkuttelevat kaverinsa mukaan. Toiminta-ajatus innostaa myös monia isiä ja äitejä, jotka etsivät harrastusta lapselleen.