Kaija Lankia
Artikkeli vanhassa Suomen Kuvalehdessä antoi aiheen Kaiho Niemisen juuri ilmestyneeseen kirjaan. Lehdessä kerrottiin, kuinka englantilainen Henry Buddel ja hollantilainen Andries van Wouw kuljettivat vuonna 1616 rauhanneuvottelijoiden kirjettä halki Suomen kuningas Kustaa Aadolfille Turkuun.
Nieminen huomasi, että talvisen retkikunnan reitti kulki Savitaipaleen ja Suomenniemen kautta — kirjailijan synnyinkontujen, jotka ovat olleet näyttämönä monelle hänen aiemmillekin teoksilleen.
— Silloin aihe paukahti päähän, ajatus paikallisista ihmisistä, joihin matkalaiset törmäsivät, Nieminen kertoo.
Kuvalehden artikkelissa oli lainauksia van Wouwn matkapäiväkirjoista, joissa tämä kuvailee Suomen surkeita oloja ja tapaamiaan talonpoikia ja näiden pakanallisia tapoja. Nieminen laajensi noita merkintöjä osaksi kirjaansa.
Kirjoittaminen vaati Niemiseltä perehtymistä 1600-luvun elämään.
— Kuningas oli kieltänyt ylhäisiltä talonpoikien ryöväämisen, mutta ei se heitä estänyt.
Kansa oli täysin aatelisten armoilla. Kirjettä kuninkaalle kuljetettiin ryöstetyillä hevosilla, kuriirit ruokittiin tienvarsitalojen lampailla ja lehmillä. Huovit eivät kaihtaneet väkivaltaa, jos talonpojat yrittivät pitää kiinni omastaan.
Kirjan nimi Ihmissuden kronikka viittaa päähenkilöön, joka olosuhteiden pakosta erakoituu Savitaipaleen metsiin. Taikauskoiset ihmiset alkoivat puhua erakosta ihmissutena, jonka uskottiin olevan syypää seudulla riehuneisiin kulkutauteihin.
Ihmissuden kronikka on Kaiho Niemisen (s. 1941) 18. proosateos. Niemisellä on pieni, mutta uskollinen lukijakunta.
— Joitakin kirjojani myytiin kymmenenkin tuhatta kappaletta, mutta nyt se on vakiintunut muutamiin tuhansiin. Yleensäkin yksittäisten kirjojen myyntiluvut ovat laskeneet, kun kirjoja ilmestyy paljon, Nieminen toteaa.
Kaiho Nieminen: Ihmissuden kronikka. WSOY 2016.184 sivua.