Teksti Terhi Kinnunen
Kuvat Kai Skyttä
Paavo Saikko aloitti vuorivillan pakkaajana 18-vuotiaana, maaliskuussa 1962. Silloin Paraisten Kalkkivuori oli tuottanut vuorivillaa Lappeenrannassa vuosikymmenen. Vuorivillan valmistusta kokeiltiin Lappeenrannassa jo 1940-luvulla, mutta varsinainen tuotanto aloitettiin olympiavuonna 1952.
Kolme vuotta myöhemmin avattiin toinen vuorivillan tuotantolinja. Vuorivillaisten eristyskourujen valmistus käynnistyi 1957 ja kolmas vuorivillalinja 1961.
Kun tarjolla olevaa pakkaajan työtä esiteltiin Saikolle, hän ajatteli, että ottaa työn ja tekee sitä, kunnes löytää jonkin paremman.
— Pakkaustyö näytti yksitoikkoiselta, hän muistelee.
Ennen tehtaalle tuloaan Saikko oli ollut isänsä kanssa metsätöissä kolmisen vuotta. Hän halusi sitä helpomman työn.
— Kerran kun olin ollut kainaloita myöten märkä metsätöissä olin sanonut, että nyt riittää. Ajoin polkupyörällä työvoimatoimistoon, ja sieltä minut ohjattiin vuorivillatehtaalle.
Saikko pakkasi vuorivillaa muutaman kuukauden. Sitten häntä pyydettiin trukkikuskin kesätuuraajaksi.
Vuonna 1963 Saikko lähti armeijaan, mutta palasi vuorivillatehtaalle. Hän työskenteli tuotantolinjalla nelisen vuotta 1960-luvulla.
Pisimmän rupeaman hän teki varastomiehenä ja toimi luottamusmiehenä yli 20 vuotta.
Saikko piti työstä varastolla ja siitä, että sai olla tekemisissä rekkakuskien kanssa.
— Tein itsenäistä työtä, joka oli mielekästä.
Eläkkeelle Saikko jäi 65-vuotiaana, vuoden 2008 alussa. 45 vuoden työrupeaman aikana hän oli lomautettuna kerran työnantajan työsulun takia. Yt-neuvotteluissa hänen ei tarvinnut istua.
— Näin Parocin nousun, mutta en ihan kerennyt nähdä laskua.
Kivivillalle oli kysyntää Suomessa 1950—1970-luvuilla, sillä silloin rakennettiin paljon taloja, toimistoja ja tuotantolaitoksia.
1978 vuorivillaa alettiin pakata punavalkoraidallisiin pakkauksiin.
1990-luvun alussa Lappeenrannan vuorivillatehdas työllisti 350 ihmistä. Vuorivillaa tuotettiin vuodessa 550 000—650 000 kuutiota.
1990-luvun puolivälissä Suomi liittyi Euroopan yhteisöön. Suomi toipui lamasta ja talous oli kääntynyt kasvuun.
Koulukaverit Juha Mielikäinen, 48, ja Matti Pylkkö, 49, aloittivat työt Partekin tehdasalueella peräkkäisinä vuosina. Mielikäinen aloitti kesätyön sementtitehtaan pakkaamolla vuonna 1987. Sieltä hän siirtyi syksyllä kivivillan tuotantolinjalle.
Pylkkö pakkasi vuorivillaa kesällä 1988.
— Silloin Lappeenrannassa oli Kaukas, Partek, Chymos ja Hartwallin kaljatehdas. Ne kaikki tuntuivat varmoilta työnantajilta, sanoo Mielikäinen, joka on työskennellyt Parocilla yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lähtien.
— Nuoresta miehestä oli kuin lottovoitto, kun pääsi tehtaaseen töihin.
Nyt Mielikäinen on Parocin teknisten eristeiden tuotepäällikkö ja on erikoistunut telakkateollisuuteen ja laitevalmistukseen.
Pylkkö aloitti tuotantotalouden opiskelun Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa 1986. Kesän 1988 jälkeen hän opiskeli talvet ja oli kesät töissä muun muassa vuorivillatehtaan varastolla.
Kun eräs tehtaan työntekijä joutui sairauslomalle talvella, Pylkkö sai Skinnarilaan puhelun. Häneltä kysyttiin, voisiko hän tulla seuraavana aamuna töihin varastolle.
— Kesätyöt alkoivat muuttua entistä vakituisemmiksi.
Nykyään Pylkön titteli on operating system specialist. Se tarkoittaa, että hän on vastaa Parocin laatu- ja ympäristöjärjestelmäasioista Suomessa ja pitää yhteyttä esimerkiksi viranomaisiin ja luokituslaitoksiin.
1990- ja 2000-luvuilla vuorivillatehdasta laajennettiin ja uudistettiin. 1996 otettiin käyttöön uusi kourutuotantolinja ja 1998 uusittiin vuorivillan kakkoslinja. 2000-luvulla tehtaalla otettiin käyttöön uusi kourulinja, uusi verkkomattolinja ja uudistettiin pakkaamoa.
Vuonna 1999 Partek myi Parocin sijoitusyhtiölle ja yhtiön johdolle. 2000-luvun alussa Parocin omistajat vaihtuivat sijoitusyhtiöstä toiseen. Vuodesta 2014 lähtien omistaja on ollut sijoitusyhtiö CVC Capital Partners.
Lappeenrannan vuorivillatehtaan tuotanto oli suurimmillaan vuonna 2007, jolloin kivivillaa tuotettiin 62 000 tonnia. Silloin linjoja ajettiin viidessä vuorossa ja henkilökuntaa oli yli 300.
Maaliskuussa 2013 Paroc kertoi lopettavansa tuotannon Lappeenrannassa vuoden 2016 loppuun mennessä. Syynä oli kalkkiyhtiö Nordkalkin halu laajentaa kaivostaan villatehtaan suuntaan.
Työntekijöille tieto tehtaan lopettamisesta oli järkytys.
— Tiesimme, että Parocin vuokrasopimus loppuu 2019. Kaikki ajattelivat, että laitetaan uudet nimet sopimukseen ja hommat jatkuvat, Mielikäinen kertoo.
Tiiviissä työyhteisössä jäsenet ovat auttaneet toisiaan surutyössä.
— Olen osannut suhtautua siihen niin, että työtä tehdään siihen asti kun sitä on, Mielikäinen sanoo.
— Joskus tilanne kuitataan mustalla huumorilla, Pylkkö toteaa.
Helmikuussa 2014 tehtaassa pysähtyi yksi kivivillan tuotantolinja. Saman vuoden toukokuussa tuotanto loppui yhdellä kourukoneella K20 ja marraskuussa kourukoneelle K22. Kourukoneeet purettiin ja siirrettiin Parocin Hällekisin tehtaalle Ruotsiin.
Syksyllä 2015 yhtiö päätti, että Lappeenranta suljetaan jo seuraavana keväänä.
Pari viikkoa ennen sulkemista Parocin tehtaalla työskentelee noin 85 ihmistä.
Sami Hanska valvoo pakkauskoneen toimintaa. Hän on ollut kivivillatehtaalla töissä yli 18 vuotta ja on työskennellyt monissa eri työpisteissä. Hanskalla, 38, ei ole tarkkoja suunnitelmia siitä, mitä hän tekee sen jälkeen, kun työt tehtaalla loppuvat.
— Olen koulutukseltani talonrakentaja. Hakeudun niihin hommiin, sillä rakentaminen kiinnostaa minua. Uudelleenkoulutus ei ole ensisijaisesti mielessä.
Hanska uskoo löytävänsä uuden työn. Oman yrityksen perustaminen on yksi vaihtoehto.
Unelma-ammatissa saisi työstää puuta, tehdä esimerkiksi puuveneitä.
— Elättäisikö se? Ehkä ei.
Viime vuosina uutisia työpaikkojen vähentämisestä ja tuotantolinjojen sulkemisista on tullut niin Lappeenrannasta kuin muualtakin Suomesta.
— Tällaisia hommia ei enää ole. Tuntuu, että teollisuus katoaa koko Suomesta.
Tuotanto kourukoneella loppuu perjantaina 22. huhtikuuta, kivivillan tuotantolinja seuraavana keskiviikkona ja verkkomattokone sammutetaan torstaina 28. huhtikuuta.
Useimpien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden työsuhteet jatkuvat tämän vuoden loppuun asti.
Heitä on noin kolmekymmentä. Jotkin työtehtävät jatkuvat jollakin toisella paikkakunnalla, mutta kaikki eivät voi tai halua muuttaa pois Lappeenrannan seudulta.
Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinokeskus on auttanut paroclaisia uuden työ- tai opiskelupaikan etsimisessä. Tehdassalista on lähdetty esimerkiksi lähihoitajakoulutukseen.
Uuden aloittaminen ei pitkän työrupeaman jälkeen ole helppoa.
— Olen edellisen kerran hakenut töitä 21-vuotiaana. Työn hakeminen on tänä päivänä erilaista kuin 1980-luvulla. Nyt on Linkediniä ja muuta, Pylkkö sanoo.