Teksti Matti Saarela
Kuva Linda Manner
Insinöörien kanssa ei pidä tunteilla. He elävät maailmassa, jota hallitsevat fysiikan rautaiset lait.
Aki Mikkolasta on sanottava, että hän on toisenlainen insinööri. Lappeenrannan teknillisen yliopiston konetekniikan professori on mies, joka ilmiselvästi pitää siitä, mitä tekee. Hän innostuu, kun hän puhuu työstään.
-Olen unelma-ammatissa. Osaan arvostaa sitä, että saan olla tällaisessa työssä.
Mikkolalla on pätevä selitys sille, mikä tekee hänen työstään niin merkityksellistä, ettei hän leipiinny siihen vuosienkaan jälkeen. Opettaminen on niin vaikeaa, että sitä tuskin oppii koskaan.
-Eikä se ole tarkoituskaan. Siinä vaiheessa, kun luulee osaavansa ja hallitsevansa asioita tarpeeksi, on käsillä hetki, josta osaamisen alamäki alkaa.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta valitsi Mikkolan vuoden opettajaksi vuonna 2013. Seuraavana vuonna yliopisto palkitsi hänen ansionsa opettajana, ja tänä vuonna tuli valtakunnallista tunnustusta, kun arvovaltainen Tekniikan edistämissäätiö nimesi hänet vuoden 2016 Hyväksi opettajaksi.
-Jos opettaminen olisi jollakin tavalla vastenmielistä, se ehkä näkyisi tuloksissa.
Mikkola aloitti konetekniikan opiskelun Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1990. Hän suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon neljässä vuodessa. Tohtorin tutkintoon tarvittiin vain kolme vuotta lisää. Se on hatunnoston arvoinen suoritus keneltä hyvänsä.
-Minä en ollut erityisen hyvä oppilas koulussa. Kielten opiskelu teetti valtavasti töitä. Vaikka olen nyt oppinut englannin, en ole koskaan ollut vahva kielissä. Lukio oli henkisesti raskas. En nauttinut siitä yhtään.
Matemaattisesti lahjakkaalle nuorukaiselle tulevan uran valinta oli tavallaan itsestäänselvyys. Piti vain päättää, lähteekö opiskelemaan tekniikan ihmeitä Helsinkiin, Tampereelle vai Lappeenrantaan. Valinnan vaaka kallistui Lappeenrannan hyväksi, koska kaupungissa opiskeli Mikkolan kavereita.
-Kun pääsin yliopistoon, huomasin, että olen joissakin asioissa erityisen hyvä. Tajusin, että tämä on minun juttuni. Olen pitänyt aina matematiikasta ja erityisesti fysiikasta.
Kun Mikkola aloitti konetekniikan professorina Lappeenrannassa, opetusta annettiin lähes kaikilla tasoilla vain suomeksi.
Oppilaitos oli vielä vuonna 2002 hyvin paikallinen ja kansallinen oppilaitos.
-Jos joku olisi tuolloin sanonut, että opetus muutetaan englanninkieliseksi, kukaan ei olisi uskonut häntä.
Työmatkansa kotoa Kesämäestä yliopistolle Mikkola kulkee talvisin tavallisesti hiihtämällä ja kesällä polkupyörällä. Sekä opiskelijat että opettajakunta ovat Mikkolan mielestä muuttuneet valtavasti runsaassa kymmenessä vuodessa.
-Taso on täällä noussut ihan massiivisesti.
Koneet suunnitellaan mallintamalla, ja mallien soveltaminen vaatii syvällistä matematiikan osaamista. Lukion matematiikan laajat kurssit ovat tällä matkalla vasta hyvä alku, ja perille pitää vaeltaa reittiä, joka on matematiikassa vähemmän lahjakkaille eräänlainen kuolemanlaakso.
-Koneiden mallintaminen perustuu matematiikkaan. Siinä käytetään paljon matemaattisia työkaluja, ja ne ovat joskus vähän tylsiä ja vaikeita.
Opettajana Mikkolalla on taito pitää matkassa mukana myös ne, joilta tämä erämaavaellus vaatii erityisen paljon ponnisteluja.
Joidenkin kohdalla vaikeuskerrointa kasvattaa se, että maisteriopinnoissa ja tulevien tohtoreiden tutkijakoulutuksessa opetus on englanninkielistä.
-Jos maisteritasolle edenneet opiskelijat eivät opi jotain asiaa, syytä pitää hakea minun opetustekniikastani, tai opetus on teknisesti väärin, ristiriidassa sen kanssa, mitä opiskelijat ovat aikaisemmin omaksuneet.
Mikkola opettaa opiskelijoita käyttämään digitaalisia työkaluja tuotteiden suunnittelussa. Ajatuksena on kehittää uusilla välineillä entistä parempia tuotteita.
-Käytännössä me teemme tietokonemalleja eri asioista ja tutkimme näiden mallien avulla koneiden käyttäytymistä ja teemme siitä johtopäätöksiä.
Uusia tutkimuskohteita, joihin näitä välineitä käytetään, löytyy Mikkolan mukaan muun muassa biomekaniikasta. Insinöörin näkökulmasta myös ihminen on kone koneiden joukossa.
-Ihmisen kroppa on todella haastava. Se on monimutkaisuudessaan ihan omalla tasollaan, mutta siinä on paljon samaa kuin koneissa.
Kansainvälistyminen on Mikkolan mukaan myös kehityksen välttämätön ehto. Kilpailu tutkijoiden, tutkimusryhmien ja yliopistojen välillä on armottoman kovaa.
-Pitää olla maailman paras, jos haluaa menestyä.
Mikkola on työskennellyt tutkijana Illinoisin yliopistossa Chicagossa ja Sevillan yliopistossa Espanjassa.
-Urani kannalta Chicagon vuodet ovat parasta, mitä minulle on tapahtunut. Tutustuin siellä kollegoihin, joista on tullut ystäviä. Heitä on ilo tavata aina uudestaan. Tällaisessa yhteisössä välittyy myös se oman alan hiljainen tieto, jota ei ole missään kirjoissa.
Mikkolan omat vanhemmat tekivät työuransa tehtaassa. Mikkola oli suvun ensimmäinen ylioppilas.
Lahjakkuus ei ole vain peritty ominaisuus, vaan myös sitä, että ihminen oivaltaa omat kykynsä. Mikkolan mukaan parasta, mitä koulutus voi ihmiselle antaa, on hyvä itsetunto.
-Koitamme kursseilla keskittyä tietynlaisen suuren kuvan luomiseen tarinoiden avulla. Vaikeiden yksityiskohtien yli pitää puristaa porukalla. Näin emme jää niihin jumiin.
Aki Mikkola
Syntynyt 1969 Heinolassa.
Valmistui diplomi-insinööriksi Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta 1994 ja väitteli tohtoriksi 1997.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston konetekniikan professori vuodesta 2002.
Naimisissa, kolme lasta.
Harrastaa pyöräilyä, hiihtoa, kuntosalia ja vaellusta.
Rakastaa vaimoaan, lapsiaan, läheisiään ja ystäviään.
Ei ole vihaajatyyppiä.
Ihmettelee Suomen neljää vuodenaikaa.