Petteri Värtö
Etelä-Karjala on kasveille kuin Italia tai Kreikka pakolaisille. Suomenlahti rajoittaa liikkumista etelässä, joten tulokaslajien kätevin levittäytymisreitti kulkee Kannasta pitkin ja maakunnan kautta.
— Maantieteelle emme perinteisesti mitään voi, mutta luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta eteläinen ja itäinen sijainti on pelkkää plussaa Etelä-Karjalalle, biologi Kimmo Saarinen sanoo.
Venäläisellä sotilassaappaalla voi olla ikävä kaiku askelina, mutta sen mukana itärajan yli entiseen suuriruhtinaskuntaan vyöryi biodiversiteettiä vaikka muille jakaa: ketomarunaa, ukonpalkoa…
Linnoituksen kasvillisuus Lappeenrannassa sai uuden mobiilisovelluksen kautta alkukesästä julkisuutta kuin Pullervo-norppa kivellä. Kaupunginosan harvinainen ja runsas lajisto on venäläistä tuontitavaraa. Vieraslajeja tuli esimerkiksi hevosrehun ja siemenviljan mukana. Niitä on kaikkialla, missä on linnoitettu, kuten Kärnäkoskella Savitaipaleella tai Taavetin linnoituksessa Luumäellä.
— Ukonpalko on lähtöisin Venäjän aroilta, mutta se kukkii Lappeenrannan linnoituksessa nyt näyttävästi, kun kaupungin teknisen toimen aktiivisin vallien niittäjä jäi eläkkeelle, Saarinen kertoo.
Varuskuntien ohella kasvikirjoa edistää ja tulokaslajeja tuottaa muukin ihmisen toiminta. Teollisuus synnyttää omalaatuisia kasvuympäristöjä, ja tiestö vie vilkkaasti siemeniä uusiin maisemiin.
— Pohjoinen maaperämme on lähes läpeensä hapanta. Ihalaisen louhoksesta 100 vuotta levinnyt kalkkipöly on tehnyt alueesta otollisen kämmeköille. Peräti puolet Suomen orkidealajeista löytyy Mattilan ja Mäntylän puupelloilta.
Liikenteen vaikutuksen näkyvin esimerkki on lupiini. Koristekasvista tiedettiin vain viisi karkausesiintymää 1960-luvulla. Nyt se on haitallinen vieraskasvi, jonka kanssa ollaan pääsemättömissä.
Kasvien leviämishistoriaa tunnetaan pääasiassa 1700-luvulta alkaen. Silminnäkijäkertomuksina historiaa on taltioitu 1800-luvulta. Läpikäyvä juonne on kasvilajien suunnaton sopeutumiskyky.
Missä ihminen nyrpistää nenää, kasvit voivat hyvinkin kukoistaa erinomaisesti. Saarinen käyttää esimerkkinä entisaikaisia avokaatopaikkoja, joista Toikansuo sijaitsee lähimpänä aistimuistissa.
— Siellä kasvoi muun muassa kannabista ja Etelä-Karjalan parhaat maissit. Kaatopaikka oli nimensä mukaisesti suolla, ja sekajätteen mukana menneillä siemenillä oli pitkä lämmin kasvukausi.
Kannabisesiintymät ovat poliisitiedotteiden perusteella lisääntyneet, ja kehittynyt jätehuolto on leikannut muuta kasvisatoa. Aina sitä silti putkahtelee esille ihmisiltä jäävissä, yllättävissäkin tiloissa.