Sari Pullinen
Lappeenrannan kaupunginteatterin syyskausi käynnistyy Anna Krogeruksen tragikomedialla Kuin ensimmäistä päivää. Vanhusten hoitokoti Lepolan työntekijät ja asukkaat kokevat selkänahassaan sen, mitä päättäjät päättävät.
Teksti sivaltaa moneen suuntaan. Se suomii vanhustenhoidon tehokkuusvaatimuksia ja resurssipulaa sekä pätkätöitä. Näytelmä on kantaesitetty Kajaanissa lähes kymmenen vuotta sitten, mutta sen yhteiskunnalliset teemat ovat yhä ajankohtaisia.
Oikeassa elämässä Suomen hallitus suunnittelee paraikaa laskevansa entisestään vanhustenhoidon vähimmäismitoitusta.
— Vanhustenhoidon resurssia ei voi enää tiukentaa, ja kuitenkin sitä vain tiukennetaan, näytelmän ohjaaja Iiris Rannio ihmettelee.
— Juuri nyt päätetään siitä, millainen tämä maailma on tulevaisuudessa. Jokaiselle koittaa vanhuus, toivottavasti hyvä. Sen eteen on kuitenkin tehtävä jotain juuri nyt.
Tällä ohjauksella Rannio aloittaa uransa vakituisena ohjaajana Lappeenrannan kaupunginteatterissa.
Hahmogalleria sisältää kaikki ikäpolvet ja kaikenlaiset taustat: on vanhuksia, hoitohenkilökuntaa työntekijöistä johtajiin ja siviilipalvelustaan suorittavia, on maahanmuuttaja, lapsi ja kehitysvammainen. Heidän mukanaan koetaan monenlaista muistoa ja toivetta. Huumori on reipasta.
Tekijät sanovat, että kuka tahansa löytää näytelmästä samaistumisen kohteen. Siinä lienee myös sen suosion syy.
— Samoja asioita tulee eteen millä tahansa työpaikalla, hoitokodissa työskentelevää sivaria näyttelevä Samuli Punkka uskoo.
Yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi seurataan, missä kulkevat kiltin ihmisen rajat. Tarinan keskiössä on tunnollinen ja ahkera hoitaja Ritva, jota esittää Marja-Liisa Ketola. Ritva on myös aikuisen poikansa omaishoitaja.
— On vaikea tajuta ihmistä, joka ei koskaan sano mistään vastaan, ei muuten kuin mielessään. Sellaisia on varmasti paljon, mutta itse olen toisenlainen. Onneksi Ritvasta löytyy se toinenkin puoli, Ketola sanoo.
Rannio kuvailee Ritvaa elämännäkijäksi. Näytelmäkirjallisuudessa keski-ikäinen nainen päähenkilönä on harvinaisuus.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat Lappeenrantaan. Tekstiin on ujutettu paikallisväriä.
Sortavalasta lähtöisin olevaa evakkoa Taimia esittää Jussi Johnsson. Hän kuvailee näytelmää sydämelliseksi.
— Ihmiset toimivat erilaisilla asenteilla, ja eri tilanteissakin tarvitaan eri asenteita, Johnsson pohtii.
Hän rakensi Taimin hahmon miettimällä, kuinka ihminen voi säilyttää positiivisuuteensa rankkojenkin kokemusten jälkeen.
Kuin ensimmäistä päivää ensi-illassa Lappeenrannan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä perjantaina 16.9. klo 19. Esitykset jatkuvat loppuvuoden.