Luonnonmukaistus meni mönkään

Imatra. Hallikkaanjoen pato palaa alkuperäiseen muotoonsa. Paikalliset tyrmistyivät rajusta muutoksesta.

Anssi Kemppinen

Imatran Hallikkaanjoen uusittu patorakennelma korjataan. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (Ely) palauttaa padon lähestulkoon siihen muotoon, millainen se oli 36 vuoden ajan ennen korjaamista tänä syksynä.

— Betoniluiskan päällä olevia kiviä siirretään luiskan alareunaan ja aluetta siistitään, Elyn vesistöpäällikkö Visa Niittyniemi sanoo.

Jos kiviä on liikaa, niillä voidaan tukea myös betonipadon yläpuolta.

— Päätimme, että padon keskikohtaan tehdään madallus, jotta kala pääsee nousemaan jokeen paremmin.

Patorakennelma korjataan tämän syksyn aikana.

 

Elyn oli pakko korjata vuonna 1980 tehty pato, koska vanha betoniluiska oli syöpynyt alapuoleltaan. Niittyniemi kertoo, että vinkki syöpymisestä tuli alun perin Hallikkalan asukkaalta.

Pari viikkoa sitten tehdyllä kunnostuksella haluttiin varmistaa, etteivät hienojakoiset maalajit pääse syöpymään padon alta.

Kunnostus tehtiin kivillä, jotta virtaava vesi ei kuljettaisi niitä pois.

Paikalliset kuitenkin tyrmistyivät rajusta muutoksesta.

— Ajatus oli, että yritetään tehdä paikasta luonnonkoskimainen, mutta se ei onnistunut. Suurin osa vedestä katoaa nyt kivien väliin. Kivetkään eivät välttämättä pysyisi luiskan päällä.

Niittyniemi kertoo, että tarkoitus oli hyvä, mutta myöntää myös, ettei rakennelma toimi. Jotta paikasta todella tulisi luonnonmukainen, pitäisi tehdä kunnollinen suunnitelma ja perusteellinen korjaus. Sellaiseen Elyllä ei tällä hetkellä ole resursseja, hän sanoo.

 

Hallikkaanjoen pato sijaitsee Vallinkoskentien sillan kupeessa. Padolta ja sillalta on Vuokseen matkaa parisen sataa metriä ja Venäjän rajalle noin puolitoista kilometriä.

Paikalliset asukkaat ovat käyneet padolla virkistäytymässä ja retkeilemässä.

Ajatus oli, että yritetään tehdä paikasta luonnon-koski-mainen, mutta se ei onnistunut.

Visa Niittyniemi

Hallikkaanjoen pato

Rakennettiin vuonna 1980.

Tehtiin vähentämään Vuoksen vedenkorkeuden vaihtelusta aiheutuneita haittoja.

Vedenkorkeus vaihteli ennen patoa joella jopa kaksi metriä.

Vaihtelu aiheutti muun muassa rantapenkereiden sortumia.

 

Lähde: Vesioikeuden lupa 11.2.1980.

 

Kirjoittaja:
Anssi Kemppinen