Petteri Värtö
Tanssiorkesteri Terässiiven keikkajuliste lepattaa ravintola Kolmen Lyhdyn ovessa. Jouni Hynynen on astunut saluunaan syystuulen lailla. Muusikko on vähän myöhässä sovitusta ja manailee arkiaamun ylimääräistä säätöä.
Hynysellä pitää kiirettä ammatillisestikin. Kotiteollisuuden 15. albumi, Vieraan vallan aurinko, ilmestyy tänään perjantaina. Muusikko on keikkailun ohella kiertänyt markkinoimassa esikoisromaaniaan, ja bändi nähdään piakkoin leffateattereissakin.
— Kirjan ja levyn tekeminen yhtä aikaa oli helppoa. Ne olivat erilaisia juttuja, jotka rytmittivät toisiaan. Julkaisun yhtäaikaisuudesta en tiedä, onko se edes onnekas sattuma. Jengille voi tullaa liikaa infoa, ja homma voi olla sekavaa, Hynynen pohtii.
Kiire tasaantuu ajan myötä, ja niin on käynyt Kotiteollisuudellekin. Hynynen kertoo, että liian tiukka puristus otelaudasta on historiaa ja että rentous, simppeli tekemisen meininki on nykyaikaa. Puristus kuuluu sitten sanoissa ja soinnuissa.
— Levyllä puhuu keski-ikäinen vihainen, muttei katkera mies, kaikki sanoitukset kynäillyt Hynynen sanoo teksteistään.
Mikä sitten vihastuttaa? Kirjoittamisvaiheessa hallituksen leikkaukset pyörivät kaikilla kanavilla, mutta myös tavikset sieppaavat.
— Päättäjiltä ovat inhimilliset arvot kateissa, ja me otamme kaiken kyseenalaistamatta vastaan. Kohmeessa olevat ihmiset kalvavat mieltä.
Vapaa ammatinharjoittaja ei syyttele ihmisiä laiskuudesta, vaan on pikemminkin surullinen heidän puolestaan.
Kotiteollisuus on toiminut jossain muodossa vuodesta 1991 lähtien. Yhtyeen takoma metalli on kriitikoiden mukaan keventynyt vuosien varrella, mutta uusi levy kuulostaa singlelohkaisulla purevammalta kuin poppi. Vihaisuus kuuluu.
— Tämä on raskaampi ja räväkämpi levy, kuin mitä olemme tehneet vuosiin, kitaristi uskoo.
Musiikin on säveltänyt ja sovittanut yhdessä koko nelihenkinen bändi, jonka nykyisestä hengestä Hynynen kiittelee keväällä 2014 mukaan tullutta Miitri Aaltosta.
— Aaltosen takia olemme joutuneet nostamaan rimaa, koska se on oikea soittaja.
Tuottaja-Emmalla (2006) palkittu Aaltonen myös potkii biisien tekoon.
— Se tuo riffejä kuunneltavaksi, ja niitä on pakko alkaa työstää. Sitten onkin taas helvetin hauskaa.
Jouni Hynynen juhli duunikiireiden välissä häitäkin syyskuussa. Nykyinen vaimo on näyttelijä Mari Perankoski, jonka kanssa hän on ollut vuodesta 2012. Joko julkkispariskunnasta on tekeillä tosi-tv:tä tyyliin The Osbournes tai The McCoys Show?
— Ehdoteltu on, mutta sellaista paskaa emme tee ikinä, Hynynen vakuuttaa.
Jotain todennäköisesti syntyy. Hynysen mukaan parin arkiläppä on välitöntä, ideoita paljon ja yhteistyöhön halua. On vain yksi mutta.
— Mistä kohtaa sille löytyy aika?
Uutta yleisöä etsimässä
Jouni Hynysen esikoisromaani Kadonnutta tavaraa etsimässä (Like) ilmestyi syyskuussa. Se edustaa yhdeksän kirjaa julkaisseelle muusikolle aiemmin tuntematonta lajityyppiä: kaunokirjallisuutta.
— Edellisen kirjan (Paskapuhetta, 2013) ilmestyessä sanoin kustantajalle, että tämä latu on nyt tampattu, Hynynen perustelee.
Romaani liikkuu Hynyselle tutussa maailmassa, ja sen päähenkilö on basisti. Mahdollista omaelämäkerrallisuutta hän ei allekirjoita.
— Päähenkilössä on paljon tuttuja piirteitä, mutta kenestä? Ei siitä kukaan löydä itseään, en edes minä.
Muusikkoelämän kuvaus on Hynysen mukaan kirjoitettu tavallisille lukijoille, ei vain musiikin kuuntelijoille. Kirjankuluttajissa on potentiaalia uudeksi yleisöksi.
— Uutta porukkaa pitäisi saada kehiin, muutakin kuin parikymppistä hevidiggaria. Isoin muutos yleisössä oli ekan kirjan (Rakkaudella, Hynynen, 2007) ilmestyminen. Silloin tuli vanhempaa väkeä messiin.
Vapaat kädet dokkarissa
Kotiteollisuus päätyy valkokankaalle lokakuussa. Yhtyeestä valmistunut Leirituomiolla-dokumentti oli levy-yhtiön idea, joka hämmästytti bändiä.
— Miksi meistä pitäisi tehdä elokuva? Olemme olleet pitkään kuvioissa, mutta ei meillä ole sillä saralla hirveästi tarjottavaa eikä juuri kierrätettävää materiaaliakaan, Jouni Hynynen kuvailee ensifiilistä.
”Ylimääräinen paska” alkoi maistua ensimmäisten kuvausten jälkeen. Kuvausporukka oli jees, kuvauspäiviä vähän ja samalla syntyisivät uusien biisien videot. Silti se oli hyppy tuntemattomaan.
— Olemme tottuneet osallistumaan videoiden käsikirjoituksesta lähtien kaikkeen, koska niiden pitää olla sellaisia kuin haluamme. Nyt annoimme vapaat kädet. Se oli vaikeinta, muusikko tunnustaa.
Finnkino esittää Saku Perinnön ohjaaman dokumentin teattereissaan 26. lokakuuta kello 20.
Ennen näytöstä bändi heittää Helsingissä keikan, joka välitetään muille esityspaikkakunnille.