Riina Nokso-Koivisto
Tapiolan kellarissa käy hyvä hyrinä. Lemin nuorisoseuran näyttelijät valmistautuvat Harmaat pantterit -komedian ensi-iltaan.
— Pakko tunnustaa, että en kyllä osaa enää yhtään jännittää, Leena Uski tunnustaa.
Eipä Uskilla olisi ollut jännittämiseen aikaakaan. Nuorisoseuran työmyyrä on leiponut porukalle joka harjoituksiin syötävää, hoitanut sähköpostitse näytelmän markkinointia, käynyt Tapiolassa siivoilemassa ja tekemässä lumitöitä…
Ahkeroiminen ei uuvuta, koska vastineeksi saa elämäänsä merkitystä.
— Porukka on niin mahtava, on kuin tulisi kotiin, Liisa Haiko sanoo.
Sekä Uski että Haiko kuuluvat näyttelijäporukan vakiokasvoihin. Vuodesta 1999 saakka Lemin nuorisoseura on toteuttanut joka vuosi näytelmän, jota on perinteisesti esitetty täysille katsomoille. Markku Peutere on laskeskellut, että Lemin nuorisoseura on näinä vuosina tavoittanut noin 25 000 katsojaa.
Moni pieni ammattiteatterikin voisi olla lemiläisten katsojaluvuista kateellinen. Näyttelijät löytävät useita syitä yleisösuosioon.
Liisa Haikon mielestä syy nykyiseen tilanteeseen juontuu 1990-luvun lopulle, jolloin Lauri Väärä ryhtyi ohjaamaan lemiläisiä. Väärä kohteli harrastajia kuin ammattilaisia, eli vaati heiltä paljon.
Aina se ei tietenkään ollut kivaa. Aira Grén muistelee, kuinka Väärä yksissäkin kenraaliharjoituksissa huusi: vihaan teitä! Näyttelijät kuitenkin kehittyivät. Väärän ansiosta Lemin nuorisoseuralle muodostui perinne tuottaa vuosittain näytelmä, joka harjoitellaan ja toteutetaan hyvin ja josta järjestetään useita esityksiä.
Onnistunut ohjelmisto on myös yksi syy, minkä ansiosta Tapiolan pihaan kurvaa bussilasteittain teatteriretkeläisiä eri puolilta maakuntaa. Suuri osa katsojista on eläkeläisiä.
Lemiläisten resepti on, että näytelmän pitää tarjota varttuneille katsojille hyvää mieltä. Yleisön pitää saada esityksessä nauraa ja rentoutua, eikä joutua pohtimaan ja pinnistelemään.
Useimmiten tässä on onnistuttu.
— Moni sanoo esityksestä lähtiessään, että nähdään taas. Tulemme katsomaan seuraavankin näytelmän, oli se mikä hyvänsä, Pirjo Nykänen kertoo.
Kenraaliharjoitusta katsomossa seuranneet Riitta Järvinen ja Orvokki Toikka ovat samaa mieltä.
— Näyttelijät ovat hyviä ja ohjelmisto miellyttää täkäläistä yleisöä. Esityksissä on ystävällistä huumoria ja lämpöä, Järvinen arvioi.
Toikka nautti hauskoista näytelmistä niin, että käy yleensä katsomossa ne pariinkin kertaan.
Lisäarvoa esitykselle antaa miljöö, nuorisoseurantalon sali, joka henkii kotoisuutta ja menneen maailman tunnelmaa.
Näyttelijöistä tuntuu palkitsevalta, että paikalliset arvostavat omaa harrastajateatteriaan. Vaikka näyttämöltä ei näe hyvin katsomoon, Maija Hyvärin mukaan yleisön reaktio välittyy sinne vahvasti.
— On tosi hyvä tunne, kun homma alkaa rullata ja voi kuulla, kuinka yleisö eläytyy ja tykkää.