Riina Nokso-Koivisto
Kuka tämä Teatterin kummitus oikein on? Kysymys heräsi, kun sosiaalisessa mediassa alkoi viime vuonna törmätä kiinnostaviin, paikallisiin teatteriarvioihin.
Teatterin kummitus -niminen kirjoittaja arvioi blogissaan Lappeenrannan kaupunginteatterin ensi-illat ja muun muassa Kehruuhuone 200 -näytelmän. Lisäksi hän otti napakasti kantaa uuteen palvelumaksuun, mikä korotti teatterilippujen, myös edullisten opiskelijalippujen, hintoja kaupunginteatterissa.
Haastattelupäivänä Teatterin kummituksella on takanaan omat teatteriharjoitukset.
Lyseon lukiota käyvä Seppo Kivimäki on mukana Lappeenrannan lukioteatterin Dingo-musikaalissa, jota harjoitellaan kolme kertaa viikossa.
— Minulla on aivan pieni rooli Dingo-nimisen päähenkilön hännystelijänä. Oli silti hauska päästä osaksi tätä projektia, Kivimäki sanoo.
Kaupunginteatterin näyttämölle Kivimäki nousee ensi kertaa, mutta katsomossa hän on ollut sitäkin useammin. 16-vuotias lukiolainen käy katsomassa teatterin kaikki ensi-illat, myös lastennäytelmät.
Kipinä teatteria kohtaan syttyi pari vuotta sitten K9-kortin ansiosta. Lappeenrannassa yhdeksäsluokkalaiset saavat kulttuuripassin, jolla pääsee ilmaiseksi teatteriin, museoihin ja kaupunginorkesterin konsertteihin.
— Tuona keväänä teatterin ohjelmistossa oli taloutta ja politiikkaa humoristisesti käsittelevä Neljäs tie. Kävin katsomassa sen kolme kertaa, Kivimäki kertoo.
Vaikka näytelmä oli Kivimäen makuun hieman liian julistava, ajankohtainen aihe puhutteli ja avasi silmiä.
— Näytelmän nähtyäni aloin muutenkin seurata politiikkaa.
Teatteriaiheisen bloginsa hän perusti viime vuoden alussa seurattuaan Lappeenrannassa vellovaa negatiivista teatterikeskustelua. Kivimäkeä harmitti lukea argumentteja, joissa faktat oli unohdettu.
Nuori teatterin ystävä ei halunnut uskoa, että kielteiset ja aggressiiviset kommentit teatterista olisivat enemmistön kanta.
— Mietin, että miten voisin itse ottaa osaa keskusteluun.
Lopulta hän ei tyytynyt lähettämään nimetöntä estaria, vaan perusti blogin, jossa on tilaa kirjoittaa enemmän ja syvällisemmin.
Aika nopeasti blogin lukijamäärä alkoi kasvaa ja esimerkiksi monet kaupunginteatterilaisista ryhtyivät seuraamaan sitä.
— Se oli minulle yllätys. En ikinä ajatellut, että näyttelijät lukisivat kirjoittamiani arvioita.
Kivimäki myöntää, että ajatus siitä vaikuttaa myös hänen kirjoittamiseensa. Esitystä on vaikea teilata, jos tietää, että tekijät lukevat kritiikin. Aihetta teilaamiseen ei ole onneksi ollutkaan.
— Mummo ja Iso paha susi olivat ihan hyviä, Jonnista pidin kovasti, Kivimäki sanoo.
Viihtyäkseen teatterissa Kivimäki ei kuitenkaan odota, että esitykset olisivat kepeitä ja helppoja. Tärkeämpää on, että teatteri pureutuu tärkeisiin aiheisiin ja tarjoaa ajateltavaa ja pureksittavaa.
Teatterin kummitus –blogi löytyy osoitteesta https://teatterinkummitus.wordpress.com/
Seppo Kivimäki
Syntynyt vuonna 1999.
Opiskelee toista vuotta lyseon lukiossa Lappeenrannassa.
Harrastaa kirjoittamisen lisäksi sirkusta taidekoulu Estradissa.