Petteri Värtö
Kyllästyminen perinteisiin puolueisiin ja poliitikoihin nostaa esiin populistisia liikkeitä ja tuo yritysjohtajia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon meillä ja muualla. Kuntatasolla pettymys puoluepolitiikkaan näyttäisi kuitenkin kanavoituvan vaihtelevasti.
— Ehdokkaita on edellisiä vaaleja enemmän, ja he ovat uusia ja innokkaita, sanoo Taipalsaari-liikkeen Pekka Wallén.
— Moni ei lähtenyt ehdokkaaksi, kun oli väsynyt kunnallisen päätöksenteon kankeuteen, toteaa Myö-liikkeen Juha Härkönen.
Etelä-Karjalassa on neljässä kunnassa oma, paikallista ja puoluepolitiikan painolastista vapaata asialistaa ajava liike: lappeenrantalainen Myö-liike, Pro Savitaipale, Taipalsaari-liike ja Uusi Parikkala. Tulevat kuntavaalit heittävät kaikki jännän äärelle.
Vaalikausi 2017—21 tuo valtuustojen eteen isoja ratkaisuja. Paikallinen tekeminen korostuu, kun maakuntahallinto on tulossa ja sosiaali- ja terveydenhoito uudistuu.
— Hätä ja huoli asioista on hurja, toteaa Jouni Kiviaho Uusi Parikkala -ryhmästä.
Paikallisuus on pinnalla erityisesti Parikkalassa. Kunta sijaitsee kolmen maakunnan rajalla, ja etäisyys isompiin kaupunkeihin on pitkä. Maantieteen vuoksi valtakunnallisten keskittämislinjausten nyökyttelijöille pitää Kiviahon mukaan olla vastavoima.
— Moni lähtee maakuntakeskeisyydestä, me Parikkala-keskeisyydestä.
Uusi Parikkala on Parikkalan valtuuston toiseksi suurin ryhmä. Muiden sitoutumattomien ryhmien koko on vaihdellut vuosien varrella, mutta pienuuskaan ei estä vaikuttamasta.
— Liikkeen syntyaikoina valtapuolueet tekivät ratkaisuja, jotka eivät olleet kunnan edun mukaisia, sanoo Pro Savitaipaleen vuoden 1996 vaaleihin perustanut Matti Vahvanen.
Hänen mukaansa ryhmä on pystynyt vaikuttamaan asioihin merkittävästi.
Paikallinen liike mukailee omia aaltojaan. Taipalsaari-liike oli välillä jo kuihtumassa. Myön valtuutettujen määrä on nykyvaltuustossa pienimmillään, samoin Pro Savitaipaleen, jota uhkasi liikkeen loppu viime vaaleissa.
Perustajan paluu käänsi kurssin.
— Hiipumisen aiheutti keskeisten hahmojen jääminen pois ehdokaslistoilta, Vahvanen kertoo.
Myö-liikkeellä on sama ongelma tulevissa vaaleissa, kun edellisten vaalien ääniharava ja erityisesti perussuomalaisilta ääniä vienyt Lalli Partinen jää pois.
— Monenlaista tyytymättömyyttä varmasti on, mutta toisaalta kaupungin tilinpäätös oli paras 30 vuoteen, Härkönen toppuuttelee mahdollisia protestiääniä.
Paikallinen kansalaisliike
Etelä-Karjalan valtuustojen sitoutumattomat kansalaisliikkeet ovat pääasiassa 20-vuotiaita. Myö, Pro Savitaipale ja Taipalsaari-liike syntyivät vuoden 1996 kuntavaaleihin. Uuden Parikkalan alkuvaiheet ovat Saaren kunnassa ja vuodessa 1988.
Myön taustalla on kyllästyminen kabinettipolitiikkaan, joka liikkeen mukaan leimasi Lappeenrannan päätöksentekoa 1990-luvun alkuvuosina. Sen valtuustoryhmän koko oli suurimmillaan 9 valtuutettua, nyt valtuutettuja on sama 5 kuin vuonna 1996.
Pro Savitaipaleen synnytti Matti Vahvasen heitto ulos keskustan ryhmästä ja Olkkolan kartanon myyntiaikeet ulkomaalaisille omistajille. Sen valtuutettujen määrä oli suurimmillaan 4, pienimmillään ryhmän koko on nyt, kun valtuutettuja on 2.
Taipalsaari-liikkeen taustalla on kunnan sitoutumattomien valtuutettujen voimien yhdistäminen. Sen valtuustoryhmän koko on suurimmillaan ollut 8, nyt ryhmällä on 4 valtuutettua, mutta se uskoo nousevansa nykyisestä aallonpohjasta.
Uusi Parikkala syntyi saarelaisten sitoutumattomien ja vuoden 1996 vaaleihin perustetun Uukuniemi-ryhmän kivijalalle kuntaliitoksen myötä vuonna 2004. Se on nykyisellä 4 valtuutetullaan valtuuston toiseksi suurin ryhmä.