Kaija Lankia
Vasta vähän ennen kuolemaansa, muistisairauden piinatessa isä alkoi kertoa. Hän kertoi tyttärelleen Annikki Hyytiäiselle, kuinka hän 14-vuotiaana jatkosodan aikaan vartioi venäläisiä sotavankeja leirillä. Leiri sijaitsi Luumäen Salmenkylässä.
— Hän näki muistoistaan painajaisia. Hän halusi, että minä tiedän, Hyytiäinen kertoo.
Isä eläytyi järkyttäviin muistoihinsa niitä kertoessaan, oli taas nuori poika vankien haudan äärellä. Tytär kävi läpi kokemuksia hänen kanssaan, purki vuosikymmenten traumaa.
Nuoren miehen ja vanhempienkin kokemukset Salmenkylän leiriltä olivat pysyneet piilossa. Niitä eivät kertoneet paikalla olleet, eivätkä paikalliset. Hyytiäiselläkin oli niistä aiemmin vain aavistus.
— Kansakoulun käynyt isäni osasi muutaman lauseen venäjää. Hän osasi kutsua metsätöissä olleet vangit takaisin leiriin.
Lauseet todistivat, että muistisairaan puheet eivät olleet houretta, vaan historiallista totuutta. Viittauksen Salmenkylän leiristä Hyytiäinen löysi myös Hilkka Mattilan tekemästä Väliväylän uitoista kertovasta Tukkien matkassa -kirjasta. Muuta kirjoitettua ei aiheesta ole ollut.
Hyytiäinen kirjoitti ylös, mitä isä kertoi. Vahvistusta kertomuksille tuli sitten isän kuoltua tämän hautajaisissa.
— Eräs vanhempi kyläläinen korosti, että kylän naiset pitivät vangeista hyvää huolta, se oli heille kunnia-asia. Ruuan puutteeseen vangit eivät kuolleet.
Hyytiäinen on sittemmin kuullut veteraaneilta asioita, joita nämä eivät ole kertoneet omille lapsilleenkaan.
— Olisi tärkeää, että ihmiset tietäisivät mitä heidän vanhemmilleen ja isovanhemmilleen on tapahtunut.
Kirjoittaessaan Hyytiäinen ei ajatellut näytelmää. Mutta sellainen syntyi, kun hän yhdisti muistoihin sukunsa muita tarinoita ja paikkasi aukkoja fiktiolla.
Kangasvarren nuorisoseuran esittämän Ettei unohtuis -näytelmän alussa eletään vuotta 1967, Suomen 50-vuotisjuhlavuotta. Aino-mamma kertoo 12-vuotiaalle Ritvalle kansalaissodasta ja pojastaan Aimosta, joka syntyi vuonna 1918 ja oli mukana talvi- ja jatkosodassa.
Ritva kiinnostuu historiasta ja alkaa kysellä tapahtumista omalta isältään, joka oli liian nuori rintamalle, mutta ei vanginvartijaksi.
Sami Sivonen on pariin otteeseen käynyt ohjaamassa kangasvartelaisia.
— Se on aito ja puhutteleva esitys, jossa tapahtumia ei liikaa väritetä. Asiat kerrotaan sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet, hän sanoo.
Fiktio keventää kerrontaa, tekee näytelmästä viihdyttävän.
— Minun osuuteni on ollut lähinnä sitä, että olen auttanut näyttelijöitä löytämään roolihenkilönsä, pääsemään roolin sisään.
Yksinäytöksinen näytelmä kestää noin tunnin. Sen jälkeen on yhteinen kahvihetki, jolloin yleisö voi keskustella näytelmästä.
— Yleisö voi kertoa omia muistojaan ja tarinoitaan, jotka tallennan ylös. Mutta voi tulla myös vain kuuntelemaan, Annikki Hyytiäinen sanoo.
Ettei unohtuis
Teksti Annikki Hyytiäinen.
Ohjaus Sami Sivonen ja työryhmä.
Rooleissa Laila Nurmiainen, Jannika Toikka, Tuula Honkala,Tomi Nurmiainen ja Sirpa Muuronen.
Musiikki Seppo Puranen.
Luumäen Joukolassa, Torikatu 1, la 6.5. klo 13 ja su 7.5. klo 13.
Vapaa pääsy, kahvimaksu.