Riina Nokso-Koivisto
Täky-galleriassa voi kesäkuussa tutustua korutaiteeseen.
Melitina Balabin, korunäyttelysi on nimeltään Pitsikirjoitusta. Mitä pitsikirjoitus sinulle tarkoittaa?
— Olen hurmaantunut eri kasvien ja puiden lehtien moninaisista muodoista. Erityisesti sellaisista, jotka luonto on eliöstöllään ja kiertokulullaan muovannut riekaleisiksi, pitsimäisiksi.
— Näen tässä luonnon muovaamassa pitsissä kirjoitusta ja tarinoita, joita luonto on kirjoittanut omalla sanattomalla ja hiljaisella tavallaan. Tarinat avautuvat, jos kykenee irtautumaan maailman melusta ja kuulemaan, mitä luonto yrittää kertoa.
— Ihmiselläkin on jostain syystä sisäinen tarve luoda pitsiä eri materiaaleista. Ehkäpä tässä onkin jokin syvempi merkitys.
Kerro hieman työskentelytavastasi. Hyödynnät materiaaleja ja esineitä, joita olet vuosien varrella kerännyt.
— Pidän luonnossa liikkumisesta erityisesti vesistöjen läheisyydessä. Missä olenkin, katseeni käy ympäriinsä kuin skanneri ja rekisteröi mahdollisia mielenkiintoisia materiaaleja, muotoja, värejä ja ilmiöitä.
— Taskut ja laukku ovat usein täynnä lehtiä, risuja, kiviä ja rantalöytöjä. Joskus materiaalit voivat odottaa vuosia, ennen kuin hyödynnän ne. Usein materiaalit kypsyvät tovin päivittäisten katseiden ja kosketusten alla, ennen kuin päätyvät osaksi jotakin tarinaa tai ideaa.
Näyttelyn työt ovat 10 vuoden ajalta. Miten olet sinä aikana muuttunut tai kehittynyt taiteilijana?
— Olen alusta alkaen ollut keräilijä ja käyttänyt materiaalia, joka olisi syystä tai toisesta päätynyt ehkä roskiin. Ensimmaiset työt tuolloin noin 10 vuotta sitten oli tehty posliinista, joka olisi päätynyt gallerian lattialta roskiin. Keraamikko Jatta Lavin posliinitölkki oli mennyt rikki myymälässä ja minä huomasin lattialla olevissa sirpaleissa jotakin mielenkiintoista. Yhdistin posliinin sirpaleisiin hopeasta sahattuja kasvien varjokuvia.
— Teknisesti olen ehkä hieman taitavampi kuin 10 vuotta sitten, mutta hurjan paljon on vielä opittavaa.
Myös vanhempasi ovat taiteilijoita. Luova tekeminen oli varmaankin teillä kotona isossa roolissa?
— Luovuus on ollut perheessämme aina kaikessa läsnä. Jopa siinä määrin, etta arkiset tärkeätkin asiat ovat jääneet syrjemmälle. Inspiraatio ei kysy aikaa ja siksi on joskus haasteellista sovittaa arkea ja työtä.
Jaat työhuoneen isäsi kanssa. Törmäävätkö eri sukupolvien näkemykset koskaan vai onko yhteistyö ainoastaan hedelmällistä?
— Yhteinen työhuone on toisinaan hankala rauhallisen työskentelyn kannalta. Meillä on hyvin erilaiset työskentelytavat. Isä tekee asian kerrallaan ja minä montaa projektia yhta aikaa, koska en osaa keskittyä pitkään yhteen asiaan. Lisäksi minä levittäydyn jokaiselle vapaalle tasolle, josta tulee vähän väliä purinaa. Onneksi meillä on tapana pian höyryjen päästämisen jälkeen sopia ja taas on rauha maassa.
— Toiselta saatava rehellinen, kaunistelematon kritiikki on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää ja siksi huoneen jakaminen on hedelmällistä. Yhdessä tulee myos usein hyviä ideoita uusien töiden ja sarjojen toteuttamiseen. Isäni on ollut opettajani ja suurin kriitikkoni tässä työssä.
Näyttely esillä Täky-galleriassa Lappeenrannan Satamatiellä 30.6. saakka.