Sari Pullinen
Metsän tarina -elokuvan tunnusmusiikki synnytti vuosi sitten ajatuksen viulunsoiton opettaja Marjukka Polan päässä. Hän mietti, miten upeaa musiikkia se onkaan, siitä olisi kiva tehdä jotakin — ja että satavuotiasta Suomeakin olisi hienoa juhlistaa.
Ajatukset jalostuivat visioksi, josta kypsyi draamallinen Terve metsä! -konsertti. Se esitetään Lappeenranta-salissa kolmesti ensi viikolla.
Terve metsä! on monin tavoin iso teos. Se ulottuu lämpiöstä katsomoon ja näyttämölle ja pitää sisällään eri taiteenlajeja. Sitä ovat rakentaneet kuuden oppilaitoksen lapset, nuoret ja heidän ohjaajansa sekä ammattitaiteilijat — kolmattasataa ihmistä.
Musiikki ja yhden suvun vaiheet kuljettavat sadan vuoden halki. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Marika Kesseli kertoo ”sepustelleensa tarinaa musiikkikappaleiden väliin”.
— Tällaiset produktiot lähtevät taideoppilaitosten hyvästä tahdosta. Ja kun on muutamia ihmisiä, jotka uskovat, että isoja juttuja on hieno tehdä, hän sanoo.
Kaksi vuotta sitten samantyyppinen oppilaitosten yhteistyö koeponnistettiin Sibelius-produktiossa. Se toimi.
— Näen yhteisesitykset rikkautena Lappeenrannalle. Tuomme myös uutta yleisöä tullessamme, musiikkiopiston rehtori Hannele Piippo-Fair sanoo.
Valmistelu on vaatinut monilta ylimääräisiä harjoituksia, mutta musiikkiluokille koulun uusi opetussuunnitelma on antanut mahdollisuuden ujuttaa tekeminen koulupäiviin.
— Ilmiöihin paneutuminen on opetussuunnitelmassa keskeistä, ja tämä on timanttiesimerkki siitä, Kimpisen koulun 4M-musiikkiluokan opettaja Hanna Hyvärinen sanoo.
”Musarit” ovat laulaneet, tehneet käsitöinä osia puvustukseen ja miettineet, miten eläimet liikkuvat ja reagoivat toisiinsa.
— On opettavaista nähdä, miten kaikki sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi ja miten paljon se vaatii työtä, Hyvärinen kertoo.
Kulujakin syntyy. Ylimääräinen työ, salivuokrat ja musiikin sovittaminen maksavat. Niihin ei ole budjeteissa varauduttu, eikä haettuja apurahoja saatu. Etelä-Karjalan liitto myönsi avustuksen, ja sponsorina on myös Metsä Fibre.
Hanna Hyvärinen ottaa ilolla vastaan kaikki kaupungin kulttuurielämää kehittävät yhteistyökuviot.
— Jos toimitaan vain omassa ympyrässä, tulee päällekkäisyyksiä. Siihen ei pienessä kaupungissa ole varaa. Pitäisi keskustella enemmän, mutta yhteinen foorumi puuttuu.
Taiteen perusopetuksen oppilaitoksilla sellainen on.
— Pari kertaa vuodessa käymme läpi, mitä kultakin on tulossa, rehtori Kaija Kontunen-Forsblom Lappeenrannan tanssiopistolta kertoo.
Haasteena on, että kaikilla esitykset painottuvat keväälle ja että samat lapset harrastavat monessa talossa.
— Lappeenranta on sopivan kokoinen tällaiseen yhteistyöhön, Marjukka Pola arvioi.
Kuvataidekoulu ja Taito Etelä-Suomi ovat huolehtineet esityksen visuaalisuudesta.
— Tämä on ollut meille suurin työ pariin vuosikymmeneen, ja ensi kertaa työmme pääsevät näyttämölle, Taito Etelä-Suomen toiminnanjohtaja Johanna Kemppinen iloitsee.
Kuvataidekoululaisia on mukana 12 ryhmästä. He ovat tehneet viime talvesta asti näyttämön taustakuvia ja lisäksi animaatioita ja päähineitä.
— Yleensä oppilaat tekevät omia projektejaan. Tämä on ollut eri tavalla opettavaista, kun ei ole ollut sisällöllistä vapautta, rehtori Hanne Kärki sanoo.
Tanssiopistolta on mukana parikymmentä edistynyttä show-jazztanssijaa. Taidekoulu Estradin sirkuslinjalta tulevat pyramidi- ja tuliryhmät.
Nuorille tanssijoille orkesterin kanssa esiintyminen on harvinaista, samoin musiikkiopistolaisille ammattilaisten rinnalla soittaminen. Sinfoniaorkesterin soundimaailmaa Piippo-Fair kuvailee isoksi. Musiikkiopistolta on myös oma bändi.
Sinfoniaorkesterissa soittaa Marjukka Polakin, tällä kertaa alttoviulua.
300
Terve metsää! ovat rakentaneet kuuden oppilaitoksen lapset, nuoret ja heidän ohjaajansa sekä ammattitaiteilijat — kolmattasataa ihmistä.