Categories
Artikkelit

Suuret persoonat jäivät mieleen

Kaisa Juntunen

Lappeenrannan ensimmäinen musiikkiluokka aloitti Alakylässä silloisen kansakoulun 3. luokalla syksyllä 1967. Kontusen perheen tyttäret Maija ja Kaija olivat alkuaikojen musiikkiluokkalaisia. Vanhempi tytär Maija meni ilman muuta musiikkiluokalle. Lönnrotin kansakoulussa ollut pikkusisar Kaija ajatteli, ettei hän hae samaan oppiin, koska ei ole yhtä musikaalinen kuin viulua soittava sisarensa. Kun oli aika siirtyä oppikouluun, 11-vuotias Kaija Kontunen kuuli, että musiikkiluokalla on vapaita paikkoja. Silloin hän ajatteli, että jospa sittenkin. Hänhän soitti pianoakin musiikkiopistossa. — Musiikkiluokkavuosista jäi mieleen suuret persoonat, kuten opettajat Pauli Helkiö ja Keijo Uokkila. Muistot voivat olla vähän hassujakin. Kontunen-Forsblomia huvittaa yhä yksi Uokkilan keväinen lausahdus: ”Miten kesä tulee nopeammin? Ottamalla kolmen kuukauden vekselin.” Mitä musiikkiin tulee, Kontunen-Forsblom kokee saaneensa musiikkiluokilta paljon. — Rakkaus musiikkiin syveni ja tietämykseni siitä laajeni. Ahkerasti harjoitellut sisar Maija Kontunen oli jo tuolloin tiellä ammattimuusikoksi. Nykyään hän soittaa Turun filharmonisessa orkesterissa — Maija soitti niin paljon, että minäkin osaan yhä viulukonserttoja ulkoa. Kontunen-Forsblom aloitti balettiharrastuksen samaan aikaan musiikkiluokan kanssa, ja tanssi vei hänet heti mennessään. Tanssijan ja tanssinopettajan työssä on ollut paljon hyötyä nuotinlukutaidosta ja muista musiikkiluokan opeista.   Liian vähän poikia luokalla Voisalmen koulua käynyt Mikko Lumme haki musiikkiluokalle kahden isosiskonsa vanavedessä. Alakylän ja Armilan vuosista jäi hänelle pääsääntöisesti hyviä muistoja. — Kuoron kanssa pääsi sellaisiin paikkoihin, joihin ei olisi muuten päässyt. Kävimme esiintymässä esimerkiksi Partekin tehtaan henkilöstöjuhlassa. Hän muistaa yhä, kuinka mahtavalta tuntui laulaa neliäänisessä kuorossa. — Olen tykännyt aina laulamisesta, mutta yläasteen kuoronjohtaja Kari Pettinen ei tykännyt laulamisestani niinkään. Äänenmurroksen aikaan oli vaikea pysyä äänessä. Ainut mikä Määttää häiritsi musiikkiluokalla oli se, että poikia oli luokalla niin vähän. — Varsinkin liikuntatunneilla ärsytti, kun poikia oli vain seitsemän. Yläluokilla olikin sitten ihan kiva, kun ympärillä oli paljon mukavia ja lahjakkaita tyttöjä. Pianonsoiton poika oli aloittanut jo kakkosluokalla. — Toiseksi instrumentiksi olisin halunnut trumpetin, mutta se ei onnistunut, koska aloituspaikkoja oli niin naftisti. Käteen isketty viulu aiheutti lähinnä vastahankaa. — 11-vuotiaana menin soittotunnille, otin mitään puhumatta viulun kotelosta, soitin On viulu vaiennut, pakkasin soittimen koteloon ja marssin ulos. Hän oli ehtinyt suorittaa viulusta 1/3-tutkinnon ja päätyi samaan suoritukseen pianossa. Opetusalalla näistäkin musiikin perustaidoista on ollut hyötyä. — Elämä yllättää. Nyt olen kansalaisopiston viulunrakennuskurssilla. Ostin myös suht hyvän uuden viulun, jota soitan silloin tällöin omaksi iloksi.   Big Bandin kanssa Dinosaurusten joulu Jonna Imeläinen on yrittänyt etsiä sanoja Dinosaurusten jouluun. — Esitimme sen musiikkiluokkien joulukonsertissa yhdessä Lappeenranta Big Bandin kanssa. Se oli aivan älytön teksti. Tuo ensimmäinen musiikkiluokkien joulukonsertti on jäänyt muutenkin Imeläisen mieleen huippujännittävänä tapahtumana. — Harjoituksia pidettiin musiikkiopiston keltaisessa puutalossa, joka on sittemmin purettu. Saimme olla isojen oppilaiden ja Olli Spännärin johtaman Big Bandin kanssa. Ihan mieletöntä. Imeläiselle oli selkeä valinta siirtyä Skinnarilan koulusta musiikkiluokille, sillä hän oli soittanut pianoa 6-vuotiaasta. — Pääsykokeissa lauloin Pii Pii Pikkuinen Lintu. Tenavatähti-kilpailu oli yksi ala-asteen huikein tapahtuma. Imeläinen päätti osallistua siihen luokkakavereidensa Laura Hakulisen ja Kirsi Ståhlbergin kanssa. Tytöt ilmoittautuivat kilpaan aikuisilta salaa. — Nauhoitimme musiikkiopiston teorialuokassa C-kasetille esikarsintakappaleen. Lähetimme sen ensin vahingossa Pikku Kakkoseen. Ammattimuusikoksi päätynyt Imeläinen kiittelee Alakylästä ja Armilasta saamaansa pohjaa. — Musiikkiluokilla on taikaa. Siellä opin perusteet ja pohjat. On poikkeuksellista laulaa kuorossa seitsemän vuotta lapsesta lähtien. Parhaat ystävätkin ovat jääneet Imeläisen elämään musiikkiluokilta. Hän muistelee lämmöllä sitä henkeä, joka koulussa oli. — Sieltä löytyi samanhenkisiä lapsia, ja kaikki opettajat olivat innostuneita työstään.   Siistiä kulkea bussilla kouluun Siiri Könönen haki parhaan ystävänsä kanssa musiikkiluokalle päästäkseen Kanavansuun koulua isompiin ympyröihin. — Oli siistiä kulkea bussilla kouluun keskustaan. Musiikkiluokka oli sinänsä toisarvoista. Könönen oli soittanut pianoa 7-vuotiaasta kansanopistossa. Musiikkiluokkien myötä hän siirtyi musiikkiopistoon ja soittamisesta tuli vakavampi harrastus. — Pianonsoitto alkoi muuttua vähän väkinäiseksi. Könönen jatkoi musiikkiluokalla peruskoulun loppuun, mutta lopetti soittotunnit yläkouluun siirryttäessä. Kuorokonserteista ja niihin treenaamisesta jäi Könöselle hyviä muistoja. — Oli hauska harjoitella isossa salissa, jossa oli paljon oppilaita muiltakin luokilta. Könönen muistaa sen sinisen t-paidan, joka piti pukea aina ylle esityksiin, ja kuinka he miettivät kaverin kanssa, miten laittaisi hiukset ja pukisiko koruja. — Isommat proggikset Lappeenrata-salissa olivat hienoja. Kerran oli Tarja Halonenkin kuuntelemassa, ja olimme tosi ylpeitä. Könönen ei muista tiettyjä konsertteja tai tapahtumia. — Kaikki sotkeentuu muistoissa keskenään. Sari Kaasinen oli meitä joskus laulattamassa. Toisaalta muistiin on piirtynyt myös kuva pitkäpiimäisestä odottelusta ja seisoskelusta kuororivissä. Könönen arvelee, että musiikkitaustasta on hyötyä nykyisissä opinnoissa. Arkkitehtiopiskelijoiden joukossa onkin paljon musiikinharrastajia. — Taidehistorian luennoitsija totesi akustiikasta puhuessaan, että arkkitehdit ovat usein myös hyvin musikaalisia.  

Kaisa Juntunen

Kirjoittaja: