MATTI SAARELA
Vanhimmat sodan jälkeen syntyneisiin, suuriin ikäluokkiin kuuluvista
suomalaisista ovat jo täyttäneet 60 vuotta. Vuonna 1947 syntyi Suomen
kaikkien aikojen suurin ikäluokka, 108 168 lasta. Nykyisin uusia
suomalaisia syntyy lähes puolet vähemmän.
Vuosina 194550 syntyneistä lapsista on elossa vielä noin puolimiljoonaa ja
eläkkeelle Suomessa jäädään keskimäärin 59-vuotiaana. Tämä tarkoittaa sitä,
että viiden vuoden kuluttua käytännössä kaikki suuriin ikäluokkiin kuuluvat
hyvinvointivaltion rakentajat ovat jo eläkkeellä.
SUURTEN ikäluokkien eläkeläiset ovat keskimäärin varsin varakasta väkeä.
Kohtuullinen työeläke takaa heille myös kovalla työllä hankitun elintason
säilymisen. He eivät hyppää seniorikansalaisinakaan pois
kulutusyhteiskunnan oravanpyörästä.
Uutta jaettavaa, palkkoja, korkoja, osinkotuloja, eläkkeitä, lapsilisiä,
syntyy kuitenkin vain työtä tekemällä. Kaikilla maapallon ihmisillä on
loppujen lopuksi vain se yksi ja sama pääelinkeino, syöminen. Leipää ja
sirkushuveja ei ole, jos joku ei niitä tee. Suomen, kuten kaikkien
muidenkin pitkälle kehittyneiden teollisuusmaiden ongelma on juuri siinä,
miten nämä kaikki välttämättömät työt, tarpeellisista nyt puhumattakaan,
saadaan tulevaisuudessa tehtyä.
Kansantaloustieteessä tätä jokaiselle ihmiselle tuiki tarpeellista
toimeliaisuutta sanotaan talouskasvuksi. Jos tätä kasvua kuvaava luku
lipsahtaa negatiiviseksi, pitää jonkun ennen pitkää kiristää suolivyötä, ja
ensimmäisenä leikkauslistalle joutuvat Suomessa eläkkeet. Aktiiviväestön
eduista on vaikea tinkiä, jos ja kun kansakunta joutuu kilpailemaan
parhaasta työvoimastaan koko muun Euroopan kanssa.
EIKÄ TYÖ maailmasta globalisaation myötä suinkaan vähene. Kehittyneissä
maissa välttämättömien töiden määrää lisää se, että maan pitää huolehtia
yhä kasvavasta joukosta vanhuksia. Mitä vanhempia ihmiset ovat, sitä
enemmän he tarvitsevat terveys- ja hoivapalveluja.
Etelä-Karjalan ongelma on siinä, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta,
kuten kypsillä hedelmillä on tapana, alkaa kuivua rusinaksi reunoilta
käsin. Etelä-Karjala samoin kun koko Kaakkois-Suomi on väestötappioaluetta.
Maakunnan väki vähenee yksinkertaisesti siksi, että ihmisiä kuolee paljon
enemmän kuin uusia syntyy.
Meillä menee itse asiassa todella huonosti, eikä tässä murheessa yhtään
lohduta se tieto, että monilla muilla raukoilla rajoilla menee vielä
huonommin. Esimerkiksi Kainuu menettää nykymenolla väestöstään neljänneksen
muutamassa vuosikymmenessä.
UUSIA PYSYVIÄ asukkaita Etelä-Karjalaan ei löydy ainakaan Suomesta, koska
koko maan väkiluku kääntyy pian laskuun.
Suomeen pitäisi muuttaa ulkomailta jo nyt joka vuosi noin 15 000 ihmistä
enemmän kuin maasta muuttaa väkeä ulkomaille jotta väestön määrä pysyisi
edes ennallaan. Etelä-Karjalan nettomuuttoa kuvaava luku on ollut jo
vuosikausia miinuksella ja suurten ikäluokkien mahdollisuudet pitää yllä
maakunnan väestötasetta loppuvat puhtaasti biologisista syistä noin 20
vuodessa.
Mistä sitten uudet, riuskat Etelä-Karjalan hyvinvoinnin rakentajat ja
vaalijat otetaan?
Kysymys on erittäin visainen eikä siihen ole yhtään helppoa vastausta.
Kun Viro neuvotteli Euroopan unionin jäsenyydestä, meillä uskottiin aivan
yleisesti, että sieltä rynnätään kohta Suomeen töihin. Muutto on jäänyt
hyvin vähäiseksi ja tulevaisuudessa Viro pienenä kansana tarvitsee kaikki
kynnelle kykenevät työntekijänsä itse, Kaakkois-Suomen
maahanmuutto-ohjelmaa parhaillaan valmisteleva Heikki S. von Hertzen
muistuttaa.
VENÄJÄLTÄ Suomeen ja Etelä-Karjalaan olisi vielä tulijoita, mutta tämäkin
mahdollisuuksien ikkuna on Hertzenin mukaan meille avoinna korkeintaan 10
vuotta.
Elintasokuilu Suomen ja Venäjän rajalla on syvä, mutta se tasoittuu
nopeasti. Lisäksi Venäjää uhkaa aivan samanlainen, ellei pahempikin
työvoimapula kuin meitä täällä. Presidentti Vladimir Putin on itse
arvioinut äskettäin pitämässään puheessa, että Venäjä tarvitsee lähivuosina
vähintään miljoona koulutettua vierastyöläistä pitääkseen elinkeinoelämän
pyörät pyörimässä, Hertzen jatkaa.
HERTZEN on laatinut Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan päättäjille keskustelun
pohjaksi 20-kohtaisen toimintaohjelman keinoista, joilla Kaakkois-Suomeen
voitaisiin saada uutta väkeä ulkomailta.
Lähtökohdat maahanmuutto-ohjelman toteuttamiselle eivät ole kaikilta osin
kovin otollisia. Sekä Kymenlaaksossa että Etelä-Karjalassa asuu
maahanmuuttajia asukaslukuun suhteutettuna vähemmän kuin koko Suomessa
keskimäärin.
Hertzenin mukaan se ei ole linjassa Kaakkois-Suomen geopoliittisen aseman
kanssa Pietarin suuren talousalueen naapurina.
Kun ajatellaan Kaakkois-Suomen maantieteellistä asemaa ja
liikennevirtoja, maahanmuuttajia pitäisi kyllä olla enemmän kuin massa
keskimäärin, hän sanoo.
YKSI SUURI potentiaalinen ryhmä ovat inkeriläiset. Hertzenin mielestä
heidän maahanmuuttoaan pitäisi nopeuttaa. Nykyisellä vauhdilla vanhimmat
ehtivät kuolla ja nuoret menettävät joko muuttohalunsa tai muutto-oikeutensa.
Huomattavasti köyhempi Suomi pystyi selviytymään 1940-luvulla lähes
puolen miljoonan evakon uudelleenasuttamisesta. Tuntuu oudolta, että vajaan
20000 inkeriläisen vastaanottamiseen tarvitaan 10 vuotta, Hertzen sanoo.
Hertzen uskoo, että Kaakkois-Suomesta voidaan tehdä myös nykyistä
houkuttelevampi vaihtoehto venäläisille. Avainasemassa on tällöin venäjän
kielen opetus.
Hertzen laskee, että Kaakkois-Suomeen pitäisi muuttaa seuraavien 10 vuoden
aikana reilut 10 000 ihmistä Venäjältä, jotta välttämättömät työt
saataisiin tehtyä. Alue pystyisi ottamaan vastaan jopa 14 000 uutta
muuttajaa Venäjältä.
TULOKKAAT eivät vain täyttäisi muuten tekijäänsä vaille jääviä työpaikkoja,
vaan toisivat myös työpaikkoja tullessaan. Venäläisten omistamia yrityksiä
toimii Kaakkois-Suomessa jo nyt noin 500.
Toteutuneen maahanmuuton perusteella tehtyjen tilastolaskelmien mukaan
Kaakkois-Suomessa jäädään kuitenkin kauas yllä olevista luvuista.
Uusista EU-maista Puolassa riittää väkeä ja puolalaisia putkimiehiä
muidenkin EU-maiden tarpeisiin. Ruotsi ja Saksa ajavat kuitenkin kirkkaasti
Suomen ja varsinkin Kaakkois-Suomen ohi kilpailtaessa puolalaisten suosiosta.
Ruotsalaisilla on jo valmiit maahanmuutto-ohjelmat puolalaisia varten,
Hertzen sanoo.
MAAILMA on kuitenkin täynnä köyhiä ihmisiä, joilla ei ole mitään
mahdollisuuksia päästä elämässään eteenpäin omilla kotikonnuillaan.
Maailman pakolaisleireissä asuu myös miljoonia vainottuja, joilla ei ole
enää edes tätä kotikontua, jonka kamaralta ponnistaa.
Hertzen ehdottaa, että jokainen Kaakkois-Suomen neljästä talousalueesta
kotouttaisi aluksi 50 ja myöhemmin 75 kiintiöpakolaista vuodessa.
Ehdotus herättää varmasti kiivasta keskustelua. Tällä hetkellä vain Kotkan
kaupunki ottaa vastaan kiintiöpakolaisia oman, kaupunginvaltuuston
hyväksymän kiintiön puitteissa.
Toteutuessaan Hertzenin ehdotus merkitsisi myös sitä, että Lappeenrannan,
Imatran, Kouvolan ja Kotka-Haminan seudut ottaisivat yhdessä vastaan 300
kiintiöpakolaista vuodessa. Suomen valtion pakolaiskiintiö on nyt 750,
joten Kaakkois-Suomi sijoittaisi heistä peräti 40 prosenttia ja perheiden
yhdistäminen toisi uutta väkeä vielä toisen mokoman, eli yhteensä noin 600
uutta asukasta vuodessa.
MINISTERIÖISSÄ Hertzenin ehdotukselle varmasti hurrataan ja lisää aplodeja
tulee Kaakkois-Suomen TE-keskuksesta. Kunnat ovat viime aikoina olleet
eritäin haluttomia vastaanottamaan kiintiöpakolaisia.
Varmasti terroriteot Lontoossa ja Ranskan levottomuudet ovat vaikuttaneet
aika tavalla yleiseen mielipiteeseen myös meillä, Hertzen sanoo.
Avainasia on Hertzenin mukaan hyvä suunnittelu. Muiden tekemistä virheistä
voidaan oppia.
Hertzenin oman kotikaupungin Kotkan maahanmuuttajat edustavat 71 eri
kansallisuutta. Koko Kaakkois-Suomessa kansallisuuksien kirjo on vielä
suurempi.
Kotkan kaupungin resursseilla on tietenkin mahdotonta järjestää kaikille
esimerkiksi perusopetusta heidän omalla äidinkielellään, Hertzen sanoo.
Hertzen uskoo, että kaupunkien ja maakuntien välisellä yhteistyöllä
pakolaistaustaisten maahanmuuttajien tarvitsemia tulkkipalveluja ja muita
erikoisosaamista vaativia asioita voidaan toteuttaa nykyistä tehokkaammin.
HERTZEN painottaa maahanmuutto-ohjelman luonnoksessa erityisesti
mielenterveyspalvelujen tärkeyttä. Pakolaisten elämään liittyy tavallisesti
hyvin traumaattisia asioita. Monet ovat kidutusten ja raiskausten uhreja,
vielä useammalla on koetusta turvattomuudesta ja raakuuksien näkemisestä
aiheutuneita traumoja.
Meille on myös jo syntynyt tämän alan osaamista, hän sanoo.