KATRI TALASKIVI
Simolan koulun vanha päärakennus kaikuu tulevien koululaisten äänistä niin,
ettei koulun entinen opettaja Sulo Kasesmaa tahdo aina kuulla, mitä
kysytään. Vaikka kuulo on heikentynyt ja matka taittuu rollaattorilla,
muistot vuosista, joina nyt 93-vuotias Kasesmaa työskenteli ja asui
perheineen Simolassa, ovat yhä tuoreita.
-·Ne olivat ne parhaat vuodet, sanoo Kasesmaa varmasti.
-·Ne olivat vaikeita vuosia, mutta siitä huolimatta parhaita.
Kasesmaa tuli Simolan koululle vuonna 1937 suoraan seminaarista ja jatkoi
työssään vuoteen 1950 asti. Väliin sattuivat sotavuodet, jotka Kasesmaa
vietti rintamalla.
Simolan koulun aikoina syntyi myös poika Tapani, nyt jo eläköitynyt
insinööri, joka saatteli isäänsä lauantaina koulun satavuotisjuhlassa,
samoin nykyään Porissa opettajana työskentelevä tytär.
Siinä, missä opettajaperhe aikanaan asui, on nyt tietokoneluokka ja
opettajainhuone, ja ympäristö on muutenkin muuttunut paljon. Rakennuksen
satavuotisesta historiasta muistuttavat vielä ainakin kynnykset, joihin
rollaattorin renkaat juuttuvat.
Neljä luokka-astetta
samassa luokassa
Kasesmaan päällimmäinen muistikuva Simolan-vuosistaan on, että pulaa oli
kaikesta -·kaikesta muusta paitsi puusta ja paperista, josta oli tehty
luokkien verhotkin. Lämmityksen takasi uuni, johon Tapani Kasesmaa muistaa
lappaneensa puita koulun keittäjän apuna.
Sota-aikana koulu oli sotilaiden käytössä, ja perheen asuntoon varastoidut
tavarat hävisivät sen sileän tien. Kun opettaja palasi sodasta, tämä
irrotti asetakista poletit ja piti sitä jatkuvasti.
-·Mitään ei saanut ostaa kuin kansanhuollon luvalla.
Koulussa oli Kasesmaan aikana viitisenkymmentä oppilasta, ja samassa
luokassa opiskeli neljä eri luokka-astetta. Sillä aikaa, kun alaluokilla
oli opetusta, yläluokkien piti opiskella hiljaisesti, ja päin vastoin. Joku
kaipasi välillä henkilökohtaisempaakin opastusta.
-·Kyllä siinä nuori, vasta seminaarista päässyt kaveri ajatteli ensimmäisen
koulupäivän jälkeen, ettei tästä tule mitään, olenko minä väärällä alalla?
Kasesmaa muistaa.
Koko koulupiiri
tuki opettajaa
Opettajaksi hän kuitenkin jäi. Työ helpottui selvästi, kun sodan jälkeen
kouluun saatiin kolmas opettaja. Vaikka materiaalinen puoli oli hyvin
niukkaa, iloa riitti varsinkin tiiviistä yhteydenpidosta kyläläisiin.
-·Silloin koulu oli kylän keskus, ja koulun puoleen käännyttiin kaikissa
asioissa. Tuntui hyvältä opettaa, kun koko koulupiiri oli tukena.
Kasesmaa sanoo, että koulun yhteistyö lasten vanhempien kanssa on
välttämättömyys. Kyläkoulussa yhteys syntyi luontevasti; vaikeampaa oli jo
Lavolassa, jonne Kasesmaa siirtyi Simolasta vuonna 1950.
-·Isossa koulussa kaikkiin vanhempiin ei voinut tutustua. Simolassa ne
olivat henkilökohtaiset kontaktit, jotka tekivät elämästä elämää, Kasesmaa
sanoo.
KATRI TALASKIVI
Kuvateksti
Isä ja poika. Sulo Kasesmaan Simolan vuosiin liittyy monenlaisia muistoja.
Tapani Kasesmaa syntyi noina vuosina.