Kontaktit koteihin tekivät opettajan elämästä elämää

93-vuotiaalle Sulo Kasesmaalle Simolan vuodet olivat parasta aikaa.

KATRI TALASKIVI

Simolan koulun vanha päärakennus kaikuu tulevien koululaisten äänistä niin,

ettei koulun entinen opettaja Sulo Kasesmaa tahdo aina kuulla, mitä

kysytään. Vaikka kuulo on heikentynyt ja matka taittuu rollaattorilla,

muistot vuosista, joina nyt 93-vuotias Kasesmaa työskenteli ja asui

perheineen Simolassa, ovat yhä tuoreita.

-·Ne olivat ne parhaat vuodet, sanoo Kasesmaa varmasti.

-·Ne olivat vaikeita vuosia, mutta siitä huolimatta parhaita.

Kasesmaa tuli Simolan koululle vuonna 1937 suoraan seminaarista ja jatkoi

työssään vuoteen 1950 asti. Väliin sattuivat sotavuodet, jotka Kasesmaa

vietti rintamalla.

Simolan koulun aikoina syntyi myös poika Tapani, nyt jo eläköitynyt

insinööri, joka saatteli isäänsä lauantaina koulun satavuotisjuhlassa,

samoin nykyään Porissa opettajana työskentelevä tytär.

Siinä, missä opettajaperhe aikanaan asui, on nyt tietokoneluokka ja

opettajainhuone, ja ympäristö on muutenkin muuttunut paljon. Rakennuksen

satavuotisesta historiasta muistuttavat vielä ainakin kynnykset, joihin

rollaattorin renkaat juuttuvat.

Neljä luokka-astetta

samassa luokassa

Kasesmaan päällimmäinen muistikuva Simolan-vuosistaan on, että pulaa oli

kaikesta -·kaikesta muusta paitsi puusta ja paperista, josta oli tehty

luokkien verhotkin. Lämmityksen takasi uuni, johon Tapani Kasesmaa muistaa

lappaneensa puita koulun keittäjän apuna.

Sota-aikana koulu oli sotilaiden käytössä, ja perheen asuntoon varastoidut

tavarat hävisivät sen sileän tien. Kun opettaja palasi sodasta, tämä

irrotti asetakista poletit ja piti sitä jatkuvasti.

-·Mitään ei saanut ostaa kuin kansanhuollon luvalla.

Koulussa oli Kasesmaan aikana viitisenkymmentä oppilasta, ja samassa

luokassa opiskeli neljä eri luokka-astetta. Sillä aikaa, kun alaluokilla

oli opetusta, yläluokkien piti opiskella hiljaisesti, ja päin vastoin. Joku

kaipasi välillä henkilökohtaisempaakin opastusta.

-·Kyllä siinä nuori, vasta seminaarista päässyt kaveri ajatteli ensimmäisen

koulupäivän jälkeen, ettei tästä tule mitään, olenko minä väärällä alalla?

Kasesmaa muistaa.

Koko koulupiiri

tuki opettajaa

Opettajaksi hän kuitenkin jäi. Työ helpottui selvästi, kun sodan jälkeen

kouluun saatiin kolmas opettaja. Vaikka materiaalinen puoli oli hyvin

niukkaa, iloa riitti varsinkin tiiviistä yhteydenpidosta kyläläisiin.

-·Silloin koulu oli kylän keskus, ja koulun puoleen käännyttiin kaikissa

asioissa. Tuntui hyvältä opettaa, kun koko koulupiiri oli tukena.

Kasesmaa sanoo, että koulun yhteistyö lasten vanhempien kanssa on

välttämättömyys. Kyläkoulussa yhteys syntyi luontevasti; vaikeampaa oli jo

Lavolassa, jonne Kasesmaa siirtyi Simolasta vuonna 1950.

-·Isossa koulussa kaikkiin vanhempiin ei voinut tutustua. Simolassa ne

olivat henkilökohtaiset kontaktit, jotka tekivät elämästä elämää, Kasesmaa

sanoo.

KATRI TALASKIVI

Kuvateksti

Isä ja poika. Sulo Kasesmaan Simolan vuosiin liittyy monenlaisia muistoja.

Tapani Kasesmaa syntyi noina vuosina.

Kirjoittaja:
Katri Talaskivi