Lasten ilmainen ilo lataa vuoden palkansaajaa

Timo H. Paajanen valittiin Etelä-Karjalan vuoden palkansaajaksi erityisesti lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä.

ILPO LESKINEN

Rautjärven Simpeleen yhteiskoulun erityisopettaja Timo H. Paajanen on

valittu vuoden eteläkarjalaiseksi palkansaajaksi. Etelä-Karjalan

Palkansaajien yhdistys Palsa julkisti valinnan palkansaajaillassa

keskiviikkona Lappeenrannassa.

Paajasen valintaperusteina olivat mm. palkansaajien ja kasvavan nuorison

hyväksi tehty työ sekä yhteiskunnallinen toiminta ja ay-toiminta. Samalla

mainittiin hänen leipätyönsä.

Vuoden palkansaaja itse uskoo tunnustuksen tulleen hänelle nuoriso- ja

urheiluseuratyöstä. Hän on toiminut vuosia jääkiekkoilijoiden ja

jalkapalloilijoiden ohjaajana, kasvattajana ja valmentajana.

Paajanen katsoo, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen vaatii

perheelliseltä palkansaajalta vaimon ja perheen tukea. Taustojen on oltava

kunnossa.

-·Koska minulla on vaimo ja viisi lasta, perheen tuki on välttämätön.

Vapaaehtoistyössä on Paajasen mukaan myös kyse siitä, millaisia arvoja

kukin itselleen asettaa ja miten kukin lataa itseään ja hankkii vastapainoa

leipätyölleen.

-·Tulen nykyisellään riittävän hyvin toimeen, eikä minulla ole halua ja

tarvetta elintason nostamiseen. Toisaalta nykyinen työrytmi ja työteho

ottavat ihmisistä entistä enemmän irti. Tarvitsen latausta vastapainona

työlleni. Minä lataudun, kun saan pitää lapsille harjoituksia.

-·Simpeleellä ei makseta palkkioita seuratoiminnan vetäjille. Minulle

riittää palkkioksi se, kun lapset nauttivat ja silmät loistavat. Pojat ovat

jo odottaneet, että milloin päästään pelaamaan.

Ponnistuksen

opeilla aikuiseksi

Timo H. Paajanen on kotoisin Helsingistä. Hän muutti perheineen Vantaalta

Simpeleelle vuonna 1988. Paajanen katsoo kiinnostuksen yhteisten asioiden

hoitamiseen juontavan lapsuuteen.

Perheessä oli neljä lasta, ja hän joutui jo pienestä saakka olemaan

tekemisissä ihmisten kanssa. Paajanen myös pelasi jalkapalloa pienestä

pojasta saakka urheiluseura Helsingin Ponnistuksessa.

-·Ponnistuksessa sanottiin, että herrasmies pesee yhden miehen selän ja

ponnari kahden. Ehkä tämä elämänasenne on vaikuttanut siihen, että olen

ollut aikuisenakin aktiivinen.

Rima liian

korkealla

Yhteisten asioiden hoitoon ja vapaaehtoistyöhön valikoituu

aktiivisia, sosiaalisia ja ulospäin suuntautuvia ihmisiä. Samalla Paajanen

katsoo, että nykyistä paljon useammalla on kykyjä tehdä vapaaehtoistyötä

sekä ohjata lasten ja nuorten toimintaa.

-·Monen aikuisen rima on liian korkealla mennä ohjaamaan nuoria

urheiluseuraan. Moni ajattelee, että hän ei osaa jotain tiettyä lajia.

-·Kaikkein tärkeintä on se, että lapset ja nuoret tarvitsevat lähelleen

aikuisen ihmisen, joka kuuntelee, pitää järjestystä ja rauhoittelee heidän

pikkuriitojaan. Paajasen mielestä talonpoikasjärjellä pärjää jo pitkälle.

Jos urheiluseuran vetäjä katsoo tarvitsevansa lajikoulutusta, sitä on

varmasti tarjolla.

Paajanen on ollut vuosia mukana opettajien ay-toiminnassa. Siellä pätee

sama asia kuin nuorisotyössä. Tekijöitä on vuosi vuodelta vähemmän, ja

tehtävät kasautuvat yksille ja samoille ihmisille.

– Kun pääluottamusmiehen vaaleja on järjestetty, vaaleissa on ollut vain

yksi ehdokas eli minä. Vaikka yritän sanoi ei, en osaa sanoa ei-sanaa

tarpeeksi napakasti.

Jaksamista

henkilökunnalle

Palsan puheenjohtaja Kirsti Lamminpää toivoo työnantajien pitävän huolta

henkilökuntansa jaksamisesta. Tulevaisuudessa tämä on Lamminpään mukaan

entistä tärkeämpää, koska ikäluokat pienenevät.

-·Uhka työntekijöiden loppumisesta antaa aiheen etsiä entistä parempia

menetelmiä, joilla työntekijät voivat jatkaa työuraansa mahdollisimman pitkään.

-·On tärkeää saada pitkään työelämässä olleiden ns. hiljainen tieto uusien

sukupolvien käyttöön, Lamminpää sanoi palkansaajaillan avauspuheessaan.

ILPO LESKINEN

Kuvateksti

Lapset tarvitseva aikuisia. Timo H. Paajanen kehottaa aikuisia menemään

rohkeasti mukaan urheiluseuroihin lasten ohjaajiksi. Tavallisen ihmisen

perustaidoilla pärjää lasten kanssa riittävän hyvin, ja lajikoulutusta saa

erikseen, jos sitä tarvitsee.

Kirjoittaja:
Ilpo Leskinen