ILPO LESKINEN
Rautjärven Simpeleen yhteiskoulun erityisopettaja Timo H. Paajanen on
valittu vuoden eteläkarjalaiseksi palkansaajaksi. Etelä-Karjalan
Palkansaajien yhdistys Palsa julkisti valinnan palkansaajaillassa
keskiviikkona Lappeenrannassa.
Paajasen valintaperusteina olivat mm. palkansaajien ja kasvavan nuorison
hyväksi tehty työ sekä yhteiskunnallinen toiminta ja ay-toiminta. Samalla
mainittiin hänen leipätyönsä.
Vuoden palkansaaja itse uskoo tunnustuksen tulleen hänelle nuoriso- ja
urheiluseuratyöstä. Hän on toiminut vuosia jääkiekkoilijoiden ja
jalkapalloilijoiden ohjaajana, kasvattajana ja valmentajana.
Paajanen katsoo, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen vaatii
perheelliseltä palkansaajalta vaimon ja perheen tukea. Taustojen on oltava
kunnossa.
-·Koska minulla on vaimo ja viisi lasta, perheen tuki on välttämätön.
Vapaaehtoistyössä on Paajasen mukaan myös kyse siitä, millaisia arvoja
kukin itselleen asettaa ja miten kukin lataa itseään ja hankkii vastapainoa
leipätyölleen.
-·Tulen nykyisellään riittävän hyvin toimeen, eikä minulla ole halua ja
tarvetta elintason nostamiseen. Toisaalta nykyinen työrytmi ja työteho
ottavat ihmisistä entistä enemmän irti. Tarvitsen latausta vastapainona
työlleni. Minä lataudun, kun saan pitää lapsille harjoituksia.
-·Simpeleellä ei makseta palkkioita seuratoiminnan vetäjille. Minulle
riittää palkkioksi se, kun lapset nauttivat ja silmät loistavat. Pojat ovat
jo odottaneet, että milloin päästään pelaamaan.
Ponnistuksen
opeilla aikuiseksi
Timo H. Paajanen on kotoisin Helsingistä. Hän muutti perheineen Vantaalta
Simpeleelle vuonna 1988. Paajanen katsoo kiinnostuksen yhteisten asioiden
hoitamiseen juontavan lapsuuteen.
Perheessä oli neljä lasta, ja hän joutui jo pienestä saakka olemaan
tekemisissä ihmisten kanssa. Paajanen myös pelasi jalkapalloa pienestä
pojasta saakka urheiluseura Helsingin Ponnistuksessa.
-·Ponnistuksessa sanottiin, että herrasmies pesee yhden miehen selän ja
ponnari kahden. Ehkä tämä elämänasenne on vaikuttanut siihen, että olen
ollut aikuisenakin aktiivinen.
Rima liian
korkealla
Yhteisten asioiden hoitoon ja vapaaehtoistyöhön valikoituu
aktiivisia, sosiaalisia ja ulospäin suuntautuvia ihmisiä. Samalla Paajanen
katsoo, että nykyistä paljon useammalla on kykyjä tehdä vapaaehtoistyötä
sekä ohjata lasten ja nuorten toimintaa.
-·Monen aikuisen rima on liian korkealla mennä ohjaamaan nuoria
urheiluseuraan. Moni ajattelee, että hän ei osaa jotain tiettyä lajia.
-·Kaikkein tärkeintä on se, että lapset ja nuoret tarvitsevat lähelleen
aikuisen ihmisen, joka kuuntelee, pitää järjestystä ja rauhoittelee heidän
pikkuriitojaan. Paajasen mielestä talonpoikasjärjellä pärjää jo pitkälle.
Jos urheiluseuran vetäjä katsoo tarvitsevansa lajikoulutusta, sitä on
varmasti tarjolla.
Paajanen on ollut vuosia mukana opettajien ay-toiminnassa. Siellä pätee
sama asia kuin nuorisotyössä. Tekijöitä on vuosi vuodelta vähemmän, ja
tehtävät kasautuvat yksille ja samoille ihmisille.
– Kun pääluottamusmiehen vaaleja on järjestetty, vaaleissa on ollut vain
yksi ehdokas eli minä. Vaikka yritän sanoi ei, en osaa sanoa ei-sanaa
tarpeeksi napakasti.
Jaksamista
henkilökunnalle
Palsan puheenjohtaja Kirsti Lamminpää toivoo työnantajien pitävän huolta
henkilökuntansa jaksamisesta. Tulevaisuudessa tämä on Lamminpään mukaan
entistä tärkeämpää, koska ikäluokat pienenevät.
-·Uhka työntekijöiden loppumisesta antaa aiheen etsiä entistä parempia
menetelmiä, joilla työntekijät voivat jatkaa työuraansa mahdollisimman pitkään.
-·On tärkeää saada pitkään työelämässä olleiden ns. hiljainen tieto uusien
sukupolvien käyttöön, Lamminpää sanoi palkansaajaillan avauspuheessaan.
ILPO LESKINEN
Kuvateksti
Lapset tarvitseva aikuisia. Timo H. Paajanen kehottaa aikuisia menemään
rohkeasti mukaan urheiluseuroihin lasten ohjaajiksi. Tavallisen ihmisen
perustaidoilla pärjää lasten kanssa riittävän hyvin, ja lajikoulutusta saa
erikseen, jos sitä tarvitsee.