ESA VILENIUS
Luultavasti suuri osa lappeenrantalaisista ei tiedä missä Lotta-patsaan
ohella kaupungin toinen suunnilleen realistinen naisfiguuri sijaitsee. Se
on saanut vuosikymmenet olla rauhassa kaupunkilaisten katseilta Kaukaan
kerhon takaisessa puistossa.
Tanskalaisen Rudolph Tegnerin (1873-1950) ”Lykken” (onni) tuli
Lappeenrantaan lahjoituksena vuonna 1962. Patsas on jalustamerkinnän mukaan
vuodelta 1900.
Patsasta on pidetty hyvin ja se kullattiin muutama vuosi sitten uudelleen,
kun sen pinnasta löydettiin jälkiä vanhasta kultauksesta.
Ateneumin intendentti ja patsasasiantuntija Leena Ahtola-Moorhousen mukaan
se on varmaankin ainoa suomalainen ulkopatsas, joka on kullattu. Patsasta
ei kuitenkaan kannata raaputella. Pinnoitteessa on niin vähän kultaa, ettei
siitä hyödy mitään: se on suunnilleen sama kuin yrittäisi rikastua kirjojen
kultaisia kansitekstejä raaputtamalla.
Itse kulta, passiivinen alkuaine, on hyvin kestävä materiaali esimerkiksi
ilmansaasteita vastaan. Kultaustahan on käytetty jopa katoissa. Kullan
kiinnittäminen vaatii suurta ammattitaitoa.
Ahtola-Moorhousen mukaan Lykken on ilman muuta myös kansallisesti arvokas teos.
-·Suomessa on ylipäänsä hyvin vähän ulkomaisten kuvanveistäjien töitä,
etenkään moni-ilmeisiä puistoveistoksia.
Rajua symbolismia,
ehkä tylsä tarina
Ahtola Moorhousen mukaan teos on (kuvan perusteella) voimakkaan
symbolistinen ja siinä näkyvät hyvin selvästi Auguste Rodin vaikutteet.
Ahtola-Moorhouselle Tegner ei ole aiemmin tuttu, mutta hän vertaa patsasta
tyyliltään suomalaiseen Georges Winteriin. Lotta-patsaan Ahtola-Moorhouse
kyllä muistaa.
Tanskassa, Helsingörissä on Tegner-museo, jonka ulkoalueella on
patsaspuisto. Tegner-museon nettisivuilta paljastuu, että Lykken ei ollut
suinkaan ainut lajiaan Tegnerin tuotannossa. Jotakin samanlaista on myös
Ville Vallgrenin töissä.
Ahtola-Moorhousen mukaan vuosisadan vaihteen taide on tulossa muotiin.
Ateneumiinkin ollaan kokoamassa Vallgren-näyttelyä.
Tegnerin vaikuttajaksi mainitaan museosivuilla juuri Rodin, mutta
vanhemmiten hänen työnsä pelkistyivät klassisvaikutteisiksi. Tegnerin töitä
on jonkin verran ulkomailla. Lykkenistä Tanskassa museossa pienoisveistos.
Tegneristä on valmistumassa myös elokuva, Et liv i kamp.
Teoksen nimen ja hahmojen yhteys on hämmentävä. Mieshän suorastaan
romahtanut ja suojaa olkavarrellaan silmiään. Naisen olemus on euforinen.
Kenen ”onni”?
Ahtola-Moorhouse pitää mahdollisena, että lahjoitus Kaukaalle saattoi
aikoinaan olla keino päästä siitä eroon. 60-luvun maun mukaan tällainen
taide oli teeskentelevää ja arvotontakin. Olisiko lahjoittaja, tanskalainen
johtaja Pouel Scleicher halunnut päästä eroon kiusallisesta patsaasta
toimittamalla sen lahjaksi Itä-Suomeen?
Joka tapauksessa työ otettiin Kaukaan henkilöstölehden mukaan aikoinaan
mielihyvin vastaan ystävyydenosoituksena. Vastaanottajina olivat muun
muassa vuorineuvos Jacob von Julin ja isännöitsijä Jarl Enckell.
Tilaisuudessa lauloi oopperalaulaja Anita Välkki.
Patsaan kultaus oli piilossa jo silloin, kun se tuli Suomeen.
Kaukaan viestintäpäällikkö Marita Stenbäckin mukaan yhtiö ei ole halunnut
piilotella patsastaan, mutta ei ole siitä liiemmin kertoillutkaan.
Aikoinaan esitettiin suunnitelma, että se olisi siirretty Kaukaan kerhon
edustalle, mutta ajatuksesta luovuttiin.
Takavuosina kaukaslaisilla oli traditiona lakittaa Lykken vappuna.
ESA VILENIUS
Kuvatekstit
Lykken. Kumman onni? Vai molempien?
Rudolph Tegner.