Vedetään nuottaa, saadaan kaloja

Saimaanharjun koululaiset kävivät elämysmatkalla maanmainiossa Päihäniemessä.

ANTTI MUNNUKKA

Päihäniemessä Suur-Saimaan kynnyksellä oli ennen vanhaan ainakin kymmenen

nuotta-apajaa. Ja on vieläkin, mihinkä ne paikat olisivat siitä hävinneet.

Torstaina oli apajista pitkästä aikaa käytössä yksi. Ikänsä kalastanut

kattelussaarelainen Martti Ström ja tyttärenpoikansa Olli Lohi vetivät

nuottaa. Saimaanharjun koulun kakkos- ja kolmasluokkalaiset opettajineen

avustivat, katselemalla, kyselemällä ja kelaamallakin.

Vierailla oli Päihäniemessä elämyspäivä, kala- ja luontopäivä.

Taipalsaarelaisen lapsen jos kenen pitää saada tietoa sellaisista

kotiseutunsa erikoisuuksista kuin nuotanvedosta ja Päihäniemestä.

-·Saatiin joskus 200 kiloa muikkua illassa, muisteli Ström parhaita apajiaan.

Itse veto on ammattimiehen työtä:

-·Martti sen minulle opetti, ettei pidä vetää, pitää vaan ottaa yläpaulasta

kiinni ja nojata taaksepäin, kertoi Jorma Lohi, Ollin isä.

Toinenkin nuotta oli käytössä. Jukka Parkkonen Etelä-Karjalan

maaseutukeskuksesta yhdessä Aarno Karelsin kanssa veti poikasnuottaa, jolla

piti saataman tämänkeväisiä muikunpoikasia. Ja saatiinhan niitä, jopa 50

pikkuruista vedollansa. Hädin tuskin silmä ne erotti.

Poikanuotalla saatiin myös kutua, muovimukeihin ihmeteltäväksi.

-·Tää on ahvenen kutua, selvitti Parkkonen ja kertoi saman tien kaiken

mädistä, maidista, syksyllä kutevista ja keväällä kutevista.

Tukki tarttui

nuotan perään

No saatiinko sitten isolla nuotalla isoa kalaa?

Kyllä vaan, vaikka ongelmia vähän olikin. Juuri kun saimaanharjulainen

muikun ystävä Riina Ellonen tuli Martti Strömin viereen odottelemaan

kalansaalista, nuotan perä tarttui kiinni.

-·Tukki. Kiviä ei kyllä tässä kohtaa ole, arveli Ström rauhallisesti.

Kalamiehen ei auta hermostua.

Aika paljon oli uppotukkeja rannallekin jo ajautunut. Ei auttanut muu kuin

lähteä veneellä apuun.

Luultiin jo, ettei nuotasta löydy kalan kalaa, mutta mitä vielä. Ropina

vaan kävi kun Martti Ström nosti sen vihoviimeisen umpinaisen perän veneeseen.

Tuli ahvenia – kyrmyniskakin yksi – , siikoja, särkiä. Oliko muikkuja?

-·Tiedättekö, mistä pienen siian ja muikun erottaa toisistaan, kysyi Parkkonen.

No ei.

-·Muikulla oli alaleuka pitempi kuin yläleuka, kertoi Parkkonen.

Todettiin että kaikki muikunkin näköiset olivat siikoja, vuoden,kahden,

kolmen ja neljän vuoden ikäisiä.

Kalanavaamisnäytös oli jännä paikka. Parkkonen avasi sen kyrmyniskan ja

näytti mitä sisällä on.

-·Miksi kalalla on nämä kidukset, hän kysyi.

-·Että se voisi hengittää vedessä, tiesi Sanni Rissanen.

Käytiin läpi sapet, uimarakot, pieni sydänkin, vaikka joku odotetusti sanoi:

-·Yäk!

Kalateemaa

pitkin vuotta

-·Meillä on ollut tänä vuonna semmoinen kalateema kakkos- ja

kolmosluokalla. Käytiin Kotkassa Maretariumissa katsemassa kaloja ja nyt

tultiin tänne viettämään tällaista luonto- ja elämyspäivää, kertoi opettaja

Marja-Leena Ström-Nupponen.

-·Aina tällaisesta paremmin jotain mieleen jää kuin normaalilta

oppitunnilta, hän arveli.

Jorma Lohi kertoi lapsille ympäristön siistinä pitämisestä. Hän on

Päihäniemestään ylpeä, hoitelee nyt huoltomiehenä kuudetta kesää

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistamaa meidän kaikkien aluetta.

-·Rantaa on 1,7 kilometriä ja pinta-alaa 32 hehtaaria. Näkötornista on

hienot maisemat, sanoi Lohi.

Uusinta uutta Päihäniemessä oli Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen viime

viikolla paikalle pystyttämä invavessa. Siihen saatiin vähän EU-tukeakin.

-·Onneksi täällä kävijät ovat viime vuosina oppineet pitämään rantaa

arvossa. Aikoinaan tämä kyllä esimerkiksi juhannuksen jälkeen oli kuin

kaatopaikka, muistelee Lohi.

Siistiä oli nytkin ja vielä siistimpää tuli, kun Lohi opasti lapsille

jokamiehen oikeuksien mukanaan tuomia velvollisuuksia.

Minimaisemia,

tuoksupurkkeja

Päihäniemestä vietiin koululle kala- ja maisemamuistojen ohella myös

minimaisemia ja tuoksupurkkeja. Pikkuruisiin lasipurkkeihin säilöttiin

maisemaksi mitä kukin halusi; kiviä, mustikanlehtiä, hyönteisiäkin.

Opettaja Nina Tynkkynen sitoi maisemapurkin kaulaan värikkään narun.

Vähän isompiin säilöihin eli filmipurkkeihin piilotettiin tuoksuja. Täyden

lastin koivun hiirenkorvallisten tuoksua kun päästi vaikka illalla kotona

ilmaan, niin oli kotiväellä ihmettelemistä.

Ja välillä syötiin makkaraa sekä sämpylää. Ulkona nuotanvedossa tulee nälkä.

ANTTI MUNNUKKA

Kuvatekstit

Siikoja. Koko konkkaronkka ihmettelemässä Jukka Parkkosen esittelemiä

eri-ikäisiä siikoja.

Elämyksiä. Iida-Maria Suokas (vas.) ja Sanni Rissanen näyttivät opettaja

Nina Tynkkyselle minimaisemiaan ja tuoksupurkin sisältöä.

Roskia. Julia Frilander löysi rannalta ongelmallista jätettä. Jorma Lohi

lupasi toimittaa sen pois Päihänniemestä.

Odotusta. Martti Ström veti nuottaa, kalasta pitävä Riina Ellonen mietti,

mitä kaloja sieltä mahtaisi nousta.

Kirjoittaja:
Antti Munnukka