HANNA TOIVONEN
Kärpänen pörrää autonikkunassa, pienet ruskeansävyiset verhot tuovat mieleen mummolan. Kesähelle ja paarmat puskevat sisälle pyörillä liikkuvaan sekatavarakauppaan. Hyllyt pursuavat kaikkea pakastevihanneksista tikkatauluihin, kalsareista jäätelöön ja siltä väliltä. Aika tuntuu pysähtyneen jonnekin vuosikymmenien taakse, vaikka iltapäivälehtien lööpit kielivät nykypäivästä.
Kuljettaja Pekka Talkan työhuoneen ikkunassa vilahtelee ohi kaistale suomalaista kesäpäivää. Näitä maisemia Talka on saanut ihailla jo 27 vuotta kesät talvet. Valitettavasti työhuone on osa katoavaa kansanperinnettä, kauppa-autoa.
·Niin kauan tätä ajetaan kuin auto kestää. Yli 20 vuotta se on kestänyt, toivottavasti kestää vielä toiset 20, että pääsen ennen eläkkeelle, Talka hymähtää.
Ilmiön vahvistaa kauppa-autoja tutkinut Jussi Lehtonen Turun yliopiston kansatieteen laitokselta. Monet kauppiaat ovat kertoneet tutkijalle käyttävänsä auton loppuun, ja kun menopeli vetää viimeisen pihauksensa, toiminta tyssää.
Uusia autoja ei enää valmisteta ja tilauksesta saatavilla olevien hinnat liikkuvat yli puolessatoista miljoonassa markassa. Sellainen investointi on monelle pienkauppiaalle tyypilliselle myymäläautoyrittäjälle mahdoton, kun tukia ei heru. Suomen ensimmäinen myymäläauto hurautti moottorinsa käyntiin vuonna 1932. Buumin huipussa, vuonna 1970, myymäläautoja liikkui maaseudulla yli 1200. Samaan kylään saattoi pysähtyä neljänkin eri kaupparyhmän auto päivän aikana. Tällä hetkellä myymäläautoja kurvailee kulmilla alle sata. Yksi harvenevasta joukosta on Talkan ajama, lemiläisen kauppiaan Reijo Nisosen sympaattinen autovanhus. Se jaksaa yhä puskea antimiaan maaseudulle, vaikka vaatiikin ajoittain remonttia ja jousitukset ovat huonot. Ja yhä on kirjava joukko asiakkaita odottamassa pysäkillä Merenlahdella, kun kauppa-auto kurvaa pihaan.
Navetasta kauppaan,
kaupasta marjaan
Kun auto pysähtyy, Talka pyörähtää 180 astetta ja muuntuu myyjäksi: nyt on edessä mukavasti rouskuttava kassakone. Ensimmäisinä ovesta sisään kapuavat Marjaana ja Elina Talka. He suuntaavat määrätietoisesti jätskilaarille. Pikkuserkukset käyvät ostoksilla joka torstai, kun auto tulee Merenlahdelle. ·On kivaa, kun ei tarvii mennä kaupunkiin asti ja voi ostaa karkkia, tytöt pohtivat.
Kansatieteilijä Lehtosen tutkimus vahvisti, että kauppa-autossa eivät asioi pelkästään maaseudun autottomat vanhukset, vaan asiakkaita on lapsista vanhuksiin ja autollisiakin. Viikoittaisille ostoksille tullut vanha rouva Laura Anttilakaan ei laske itseään autottomaksi. ·Onhan minulla tuo auto, hän nauraa ja viittaa pihalla kiiltelevään nelipyöräiseen rollaattoriin. Kauppa-autolla Anttila on käynyt jo kahdeksantoista vuotta. Jos muuta tarvitsee, kaksi lasta, jotka asuvat lähistöllä, toimittavat ostoksia kaupungista. Heihin rouva aikoo turvautua myös, jos kauppa-auto lopettaa. Kauppa-autot ovat tutkijan mukaan olleet aikoinaan iso helpotus maaseudun asukkaille. Vei aikaa ja vaivaa, jos talvella joutui pyöräilemään tai potkukelkkailemaan kymmenenkin kilometriä kauppaan. Kauppa-auton tiskille saattoi poiketa suoraan navetasta tai peltotöistä. Nytkin Tuula Talka on poikennut autoon poikansa avovaimon Ann Trachoon kanssa marjaan lähdön keskeltä. ·Olen täällä käymässä ja muistin, että torstaisin on kauppa-autopäivä. Mustikkaan ollaan menossa, olen marjastusasussa, nauraa Tuula Talka. Kun ostokset on ostettu, naiset vilahtavat kohta ämpärit käsissä metsään, vanha rouva hurauttaa kotiin nelipyöräisellään ja pikkuserkukset istuvat puun varjossa syömässä jätskiä ja vilkuttamassa pihasta lähtevälle kauppa-autolle.
Nostalgiaa
ja apetta
Myymäläauton kuljettajan työ ei ole Pekka Talkan mukaan muuttunut paljoakaan kolmeen viime vuosikymmeneen, hiljennyt vain väen vähetessä. Ennen tarvittiin mukaan toinen työntekijä, nykyään Talka hoitaa itse koko homman kuljetuksesta myyntiin. Kesäisin väkeä kuitenkin riittää, kun kesäasukkaatkin poikkeavat kauppa-autolla jätskiä, makkaraa ja kaljaa ostamassa. Helsinkiläiset Tuija ja Teemu Tommila ovat hurauttaneet puolen kilometrin matkan kesämökiltään mönkijällä. Nuoripari on kuullut, että kauppa-auto on katoava laji, ja pitävät siksi tärkeänä käydä aina kun torstaisin ovat mökillä. ·Kauppa-auto on just hyvä. Sitä paitsi muuten ei saa jätskiä kylmänä perille, Tommilat tykkäävät. Teemu on ostanut myös kappaleen lapsuuden nostalgiaa karamellin muodossa: Fazerin parhaita, joita ei kuulemma usein löydä. Tänä kesänä on kuljettajan mukaan autoon eksynyt moni ensikertalainen, kun vanhemmat haluavat näyttää lapsilleen millainen kauppa-auto on. Satunnaisille kävijöille kauppa-autoon liittyy nostalgiaa tai eksotiikkaa, mutta on monille se on elämänlanka, joka tuo eineen. Vaikka monen Talkan asiakkaan kori täyttyy kesänesteistä, mukana on paljon myös niitä, joiden maitokärryssä rullaavat kauppa-autolta kotiin koko viikon punaiset maidot, rinkelit ja muut ruuat.
Kuljettaja monelle
ainut ihmiskontakti
Eineen lisäksi myymäläauton tulo merkitsee elämää, naapureita ja turisemista kuskin kanssa. Lehtosen saamien muisteloiden mukaan kauppa-auto kokosi ennen maaseudun asukkaita yhteen. Auton odotuskahville saatettiin mennä pysäkin lähitaloon jo kauan ennen auton tuloa ja jutella kylän asiat. Nytkin pysäkit ovat ne paikat, joissa kokoontuu ihmisiä. Ja paarmoja, joita Talka joutuu listimään punaisella kärpäslätkällään. Myymäläauton sosiaalinen anti on vain korostunut väen vähetessä maaseudulla. Monelle yksinasujalle myymäläauton kuljettaja saattaa olla ainut ihminen jonka tapaa päivän aikana. Kuljettajan ja asiakkaiden välisestä läheisistä suhteista ja luottamuksesta kertoo niin kutsuttu kaukokauppa: ennen vanhaan saatettiin jättää tienpientareelle kassi, jossa oli kauppalista ja lompakko.
Myös nykyään kaukokauppa toimii
·Täytyykin muistaa laittaa Hilpin leivät sivuun. Hän ei oikein pääse kävelemään autolle asti, kertoo Talka.
Naapurit toimittavat mukanaan kauppalistan ja rahapussiin, ja Talka täyttää korit ja veloittaa summan. ·Vienkö mie vai vietkö sie?, hän kysyy naapurilta, mutta lähtee itse matkaan kori kädessä. Nykyisin kauppa-autot toimivat Lehtosen luonnehdinnan mukaan kunnallisen kotiavun maksuttomana jatkeena. ·Koska kuskit tuntevat alueen ihmiset hyvin, he saattavat myös katsoa vanhusten perään, ettei mitään pääse sattumaan, Lehtonen sanoo.
Jos vakiovanhusta ei näy pysäkillä, saattaa kuski tarkistaa, mikä tilanne on. Joskus se on ollut vakava. Joku myymäläautoyrittäjä, jolla on ollut baari, on kuljettanut myös valmiita ruoka-annoksia vanhuksille. Tutkija Lehtonen uskoo, että tässä olisi sauma kehittää yhteistyötä. Myymäläautotoiminnan pitääkin kehittää palvelujaan, jos se mielii hurautella hengissä vielä seuraavat 70 vuotta. Tulevaisuudessa
monitoimiauto?
Lehtonen uskoo, että kauppatoiminnan lisäksi auto voi tarjota myös muita palveluja, esimerkiksi reseptilääkkeiden tuomista asiakkaille, postia tai vaikkapa kerran viikossa kiertävän terveydenhoitaja, jotta jokaisen vanhuksen ei tarvitse lähteä erikseen terveyskeskukseen mittauttamaan verenpainetta. Myymäläautot pärjäisivät monipuolisella palvelulla paremmin ja siihen suuntaan on jo menty esimerkiksi pohjoisessa. Esimerkiksi kunnille tulee lisää menoja, kun kauppa-autot lakkaavat liikennöimästä. Vanhuksia joudutaan ajeluttamaan taksilla kauppaan tai kodinavustajia tarvitaan lisää hoitamaan yksinäisten vanhusten kauppa-asioita. ·Kuntien kannattasi lyödä hynttyyt yhteen kauppa-autotoiminnan kanssa, siitä hyötyisivät varmasti molemmat, Lehtonen uskoo.
Miten se voisi tapahtua vääristämättä esimerkiksi kunnan yksityisyrittäjien kilpailutilannetta on toinen juttu. Mutta tätä tahtia kauppa-autoarmada harvenee jatkuvasti ja palveluiden mukana maaseudulta lähtevät myös ihmiset. Vaikka väki on vähentynyt, maaseudulla asuu yhä paljon ihmisiä joilla ei ole autoa. Huoli kauppa-autotoiminnan loppumisesta oli monella Lehtosen kyselyyn vastanneella suuri.
·Moni vanhus joutuu muuttamaan lapsuudenkodistaan kirkonkylään, jos kauppa-auto lopettaa, Lehtonen sanoo. Vielä saa Hilpikin leipänsä, vaikkei kauppa-autolle asti jaksaisi kävelläkään. Vaan ei enää, kun Talkan ajama autovanhus tulee tiensä päähän.
¤·Jussi Lehtonen tekee tohtorinväitöskirjaa liikkuvista palveluista, niiden historiasta, tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista pitää maaseutu elävänä. Hänelle voi vielä lähettää kirjoituksia kauppa-autoista tai muista liikkuvista palveluista osoitteeseen Kansatiede, 20014 Turun yliopisto.
MIKA STRANDÈN
Kuvatekstit
Tulevaisuuden näky? Kuski Pekka Talka vie ostokset kotiin, kun vanhus ei jaksa kävellä myymäläautolle asti.
Ostospäivä. Laura Anttila käy ostoksilla joka torstai.
Jäätelölaari. Pikkuserkukset Elina (oik.) ja Marjaana Talka tietävät mistä löytyvät jäätelöt.
Menopeli yksi. Helsinkiläiset Tommilat kulkevat kauppa-autolle mönkijällään.
Menopeli kaksi. Ostokset kulkevat kätevästi myös maitokärrissä.
Suosikkituote. Kesänesteitä ostetaan hellesäällä runsaasti.