MARIA KOIVU
Lauritsalan kotiseutujuhlaa vietettiin sunnuntaina kirkon pihalla hellesäässä. Tammien varjoon asetetut penkkirivistöt täyttyivät ääriään myöten, kun kaupunginosan asukkaat kuuntelivat Lauritsala-seuran ja seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa parin tunnin ajan juhlapuheita ja musiikkia.
·Lauritsalaisuus ei ole nurkkakuntaisuutta, vaan myönteistä iloisuutta ja ylpeyttä kotiseudusta. Arvostamme toki yhtä lailla Lappeenrannan muitakin kaupunginosia, Lauritsala-seuran puheenjohtaja Seppo Nevalainen toteaa.
·Kotiseutu on paikkakunta, johon on muodostunut vahva henkilökohtainen side. Juurtuminen tarkoittaa syvää suhdetta kotiseudun historiaan, perinteeseen ja kulttuuriin.
Suurin osa juhlan osanottajista ja Lauritsala-seuran aktiivijäsenistöstä on ikääntyneitä. Puheenjohtajan mielestä se on ymmärrettävää. Tilanne on samansuuntainen sukuseuroissa.
·Nuorilla riittää puuhaa harrastusten parissa ja nykyinen työelämä vaatii työikäisiltä niin paljon, ettei järjestötoiminnalle riitä aikaa, Nevalainen tuumaa.
·Vanhetessa omat juuret alkavat kiinnostaa entistä enemmän, hän uskoo.
Uutta ja
vanhaa rinnakkain
Lukiolainen Terhi Vuorinen kertoi puheessaan nuoren näkökulman lauritsalaisuuteen.
·Lauritsalaa on haukuttu Kaukaan provinssiksi ja Lappeenrannan itäiseksi esikaupungiksi, mutta meille täällä se merkitsee paljon enemmän. Juureni ovat Lauritsalan maassa hyvin tiukasti, hän totesi puheessaan.
·Lauritsala on ihastuttava sekoitus uutta ja vanhaa. Vanhat koristeelliset puutalot ja kiviset kerrostalot elävät rinnakkain, Vuorinen kuvasi.
Juhlaan toi tervehdyksen myös kotiseutuneuvos Mauno Forsman Lappeen kotiseutuyhdistyksestä ja kertoi Kauskilan, Lappeenrannan vanhimman pysyvimmän asutuksen historiasta ja Kauskilan Kappelinmäen arkeologisista kaivauksista.
MARIA KOIVU
Kuvateksti
Laulu Lauritsalalle. Lauritsalan Musiikinkannatusyhdistyksen soittokunta soitti Arvo Vehviläisen säveltämän kappaleen Poloneesi kotiseudulle.