MARIA KOIVU
Lappeenrannan kaupunginorkesterin intendentti Tuulikki Närhinsalo nauttii kesän aikana useista musiikkitapahtumista. Ohjelmaan on kuulunut niin Savonlinnan oopperajuhlia kuin Katri Helenan konserttia. Kesän musiikkijuhlien kuumin sesonki on vielä alkamassa.
·Musiikkitapahtumia alkaa ehkä olla jo liikaa. Pudotusperiaate rupeaa toimimaan, sillä yleisöä ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin, hän toteaa.
Valtion säveltaidetoimikunnan jäsenenä Närhinsalo näkee festivaalien taustatyötä läheltä.
·Apuraha-anomukset lisääntyvät vuosi vuodelta, mutta valtion varat eivät kasva, hän kertoo.
Vaarana on, että valtion myöntämä tuki laajenee liikaa useille tapahtumille. Laatuun keskittyminen olisi parempi vaihtoehto.
Närhinsalo muistuttaa kuitenkin, että monet kuuluisimmista musiikkitapahtumista, kuten Kuhmon kamarimusiikkifestivaalit, ovat syntyneet alun perin talkoohengellä.
·Nuoret innostuneet taiteilijat soittavat yhdessä musiikkia ja välittävät tekemisen henkeä, näinhän esimerkiksi Mäntän musiikkijuhlat muodostui, hän kuvaa.
Lisää
koordinointia
Useiden tapahtumien osuminen samaan ajankohtaan voi harmittaa. Närhinsalo nimeää paikallisen esimerkin Savitaipaleella ja Suomenniemellä järjestettävistä Saimaan musiikkijuhlista, jotka osuvat Lemi-Lappeenranta- juhlien kynnykselle.
·Plussaa on, että ne ovat ohjelmistoltaan erityyppisiä. Savitaipaleella esiintyy venäläisiä taiteilijoita, ja esitykset ovat osin improvisoituja. LemiLappeenranta juhlilla nähdään taas suomalaisia ja ulkomaisia tähtimuusikoita, ja tapahtuma on pitkälle suunniteltu kokonaisuus, hän kuvaa.
Närhinsalon pitkäaikaisena toiveena olisi saada maakuntaan yhtenäinen Etelä-Karjalan musiikkikesä -tapahtuma, johon olisi koottu yhden nimikkeen alle maakunnan parhainta antia.
·Siinä voisivat monet tapahtumat, kuten LemiLappeenranta-juhlat, Joutsenon opiston kesäkonsertit ja miksei vaikkapa Imatran Big Band yhdistyä. Valikoima voisi laajeta myös etnomusiikkiin, hän kuvaa.
Tänä kesänä itseltäni on jäänyt Joutsenon konsertit käymättä, sillä ne jäävät helposti varjoon muiden rinnalla, hän kertoo. Esimerkiksi Saimaan musiikkijuhlat ja Lemin juhlat rapsuttelevat saman genren reunoja, hän kuvaa.
Lisääntyvä festivaalien määrä ei ole välttämättä muusikoille hyväksi.
·Kesällä pitäisi olla aikaa levätä, ettei ole aivan piiput puhki syksyllä, hän toteaa.
·Orkesterien talvikauden konsertit ovat tärkeitä ja yhtä kiinnostavia kuin festivaalit, hän muistuttaa.
Joka päivä on
musiikkipäivä
Intendentin alkukesä on kulunut Taipalsaaren kesäpaikassa, lähes satavuotiaassa hirsitalossa.
·Päältä olen katsellut, kun perheen miehet ovat maalanneet rantasaunaa. Musiikkia olen tietysti kuunnellut levyiltä ja radiosta, hän kertoo.
Keski-Eurooppaan suuntautuneella viiden päivän automatkalla oli samalla mahdollista havainnoida sitä, miten klassista musiikkia soitetaan eri maiden radioissa. Via Balticaa ajettaessa ei klassista musiikkia saanut kuuluviin, eikä tilanne parantunut Puolassa tai Tsekissä.
·Itävallan rajalla olin jo valmis soittamaan maan presidentille, jos sielläkään ei olisi soitettu klassista, hän naurahtaa.
Matkalla Salzburgiin tilanne parantui. Asia huolestuttaa silti.
·Italian yleisradioyhtiön edustaja totesi taannoin, että klassisen musiikin tarjontaa on heillä pudotettu puoleen. Hän lisäsi, ettei sitä voi soittaa kuin viisi minuuttia kerrallaan, ettei yleisö pitkästy, hän puuskahtaa.
Närhinsaloa moinen ajatuskuvio pelottaa.
·Uutinen oli yhtä dramaattinen kuin Kaukaan jätevesipäästöt. Juuri näin klassisesta musiikista tulee elitististä, hän toteaa.
·Musiikki rauhoittaa, innostaa tai pistää jalat vipattamaan. Sen pitäisi kuulua jokaiseen arkipäivään!
MARIA KOIVU
Kuvateksti
Musiikin monitoiminainen. Kaupunginorkesterin intendentti Tuulikki Närhinsalo asuu kesän Taipalsaarella ja nauttii musiikista päivittäin.